Julkaistu Forum24-kaupunkilehdessä 11.2.2026

Suomessa kuulee usein väitettävän, ettei rehellisellä työllä voi vaurastua. Syynä tähän on maamme ylikireä verotus, joka tukahduttaa halun ahkeroida, ottaa riskiä ja kasvattaa yritystoimintaa. Ahkeruuden edistäminen on ollut oman arvopohjani ytimessä alusta saakka. Päästessäni kansanedustajaksi opiskelijoiden opintotuen tulorajoja korotettiin merkittävästi, joka rohkaisi jatkamaan valitulla linjalla. Ahkeruudesta tulee palkita aina, kaikissa tilanteissa.

Tälläkin vaalikaudella talouskasvua on odotettu kuin kuuta nousevaa. Takana on lähes kaksi hukattua vuosikymmentä. Aidosti merkittävä talouskasvu mahdollistaa hyvinvointiyhteiskunnan kyvyn ylläpitää palveluitaan, kuten toimivaa terveydenhuoltoa, ehjiä teitä ja homeettomia kouluja. Ilman talouskasvun tuottamaa kassavirtaa kertyy todennäköisemmin syömävelkaa.

Kokoomusjohtoinen hallitus on tehnyt mittavia kevennyksiä työn verotukseen juuri sen takia, että tienatusta lisäeurosta jäisi ihmisille enemmän kuin puolet kouraan ja työtä kannattaisi tehdä. Ansio- ja työtuloverotusta kevennettiin tämän vuoden alusta alkaen noin 1,1 miljardilla eurolla. Leijonanosa kevennyksestä tehtiin pieni- ja keskituloisille, ja loput keventämällä ankaraa 59 prosentin ylintä marginaaliveroastetta 52 prosenttiin. Suuntaa on vihdoin oikea, sillä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n näkemyksen mukaan 44 % on enimmäisraja. Koko vaalikaudella erilaisia työ- ja ansiotuloverotuksen kevennyksiä on tehty lähes 1,6 miljardin euron edestä.

Pienen lapsen isänä pidän tärkeänä, että työnteko lapsiperheissä huomioidaan. Lapselle osoitettavan ajan ja rakkauden yhdistäminen työntekoon ei ole aina helppoa. Työtulovähennyksen lapsikorotus 105 euroon lasta kohden per vanhempi onkin kädenojennus maamme vanhemmille, mikä kannustaa lapsiperheellisiä vastaanottamaan työtä.

Nelihenkiselle opettajaperheelle veronkevennykset tarkoittavat tuhatta euroa enemmän käteen vuodessa. Valittua linjaa tulee jatkaa päämäärätietoisesti myös jatkossa, koska kevennyksistä huolimatta Suomi on edelleen yksi maailman kireimmin verottavista maista. Liian usein myös työuransa lopputaipaleella olevien konkareiden työhalua ja -taitoa ei huomioida. Pidän tätä järjettömänä ja itse aiheutettuna hukkana. Pikemminkin työuran jatkamisesta yli varsinaisen eläkeiän tulisi palkita avokätisesti.

Ahkeruuden verotusta on kevennetty ja valittua linjaa tulee edistää jatkossakin. Suomi on historiansa, olosuhteidensa ja sijaintinsa vuoksi maa, jossa työikäiselle- ja kykyiselle ei voida maksaa makoilusta. Nyt on vihdoin ymmärretty, ettei työtä tekevääkään voi verottaa henkihieveriin. Ahkeruutta onkin vaalittava eri tavoin, sillä vain sen avulla yksilöiden, perheiden ja maamme tulevaisuutta lopulta rakennetaan.