Carunan monopoli kuriin järeillä toimilla

Julkaistu ensimmäisen Verkkouutisissa.

Toimiva markkinatalous perustuu elinkeinovapauteen, eli periaatteeseen siitä, että käytännössä kuka tahansa saa myydä esimerkiksi torilla mansikoita. Mikäli yksi mansikkakoju nostaa kilohintaansa kohtuuttoman korkeaksi, menettää tämä asiakkaansa hyvin nopeasti kilpailevalle viereiselle kojulle. Onkin siksi tehokasta kaikkien kannalta, että mansikoita myyvät yrittäjät kilpailevat, jolloin hinta kuluttajille on yleensä mahdollisimman hyvä. Tämä on suuri vapaan kilpailun hedelmä!

Edellä kuvatun mansikkamarkkinoiden tehokkuus ei kuitenkaan päde sähkönsiirtomarkkinoilla. Esimerkiksi yksityisen Carunan omistamien sähköverkkojen kohdalla kilpailevan verkon rakentaminen olemassa olevan rinnalle on ylivoimaisen kallista, tuhlailevaa ja oikeastaan jopa lailla kielletty. Kuka tahansa ei voi tosiasiallisesti tarjota sähkönsiirtoverkkopalvelua, Carunaa ei voi kilpailuttaa.

Kun tervettä kilpailua ei synny, puhutaan monopolista. Tarkemmin ottaen taloustieteessä puhutaan luonnollisesta monopolista: kun jokin suuri toimija nauttii poskettoman suurista skaalaeduista, kilpaileminen sen kanssa muuttuu mahdottomaksi. Sisääntulokustannus alalle on musertavan korkea, sähköverkot maksavat satoja miljoonia tai jopa miljardeja rakentaa. Niihin pätee siis aivan eri kilpailulogiikka kuin mansikoiden myyntiin torilla. Monopolilla on rajoittamaton hinnoitteluvoima. Taloustieteen suositus on yleensä se, että luonnollinen monopoli pidetään julkisessa omistuksessa tai sitä vähintäänkin säädellään erittäin vahvasti.

Carunan kohdalla tämä kaikki on räikeästi epäonnistunut. Sen valvomiseksi ja voittojen rajaamiseksi luotu lainsäädäntö on puutteellista. Poliitikot ovat epäonnistuneet luodessaan toimimattomat pelisäännöt, jotka ovat kannustaneet investoimaan kalliiseen maakaapelointiin myös silloin kun se ei ole kustannustehokasta. Toisaalta Carunan oikeutta hinnankorotuksiin ja voitontekoon ei ole kylliksi rajoitettu. Sillä on käytännössä verotusoikeus, koska sähkö on välttämättömyyshyödyke.

Näistä syistä Caruna ja muut sähköverkot vaativat tiukempaa kontrollia. Edustajakollegani Heikki Vestman (kok.) on laatinut asiasta lakialoitteen, jota kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee. Kysymys on yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä sähköverkkojen monopolilla todellakin rahastetaan. Siirtohinnat ovat monin paikoin yli kaksinkertaistuneet 10 vuoden aikana.

Asiantuntijaselvityksen mukaan verkkoyhtiöiden säävarmuusinvestointeihin sisältyy yli 900 miljoonan euron säästöpotentiaali, jos verkkoyhtiöt valitsevat kustannustehokkaimman tavan toteuttaa säävarmuusinvestoinnit. Lyhyesti: vähemmän turhaa maakaapelointia.

LUT:n strategisen rahoituksen professorin Mikael Collanin laskelmien mukaan verkkoyhtiöiden monopolituotoista voitaisiin nipistää lakimuutoksin noin 400 miljoonaa euroa suomalaisten kotitalouksien ja yritysten hyväksi. Tämä heijastuisi satoja miljoonia euroja suurempana ostovoimana Suomen kansantaloudelle. Mitä parhainta koronaelvytystä siis – kaikki voittavat paitsi Carunan monopoliparonit.

Hallituksella on nyt 400 miljoonan euron paikka ottaa esitys nimiinsä ja viedä uudistus läpi suomalaisten sähkönkäyttäjien ostovoiman parantamiseksi. Arvoisa hallitus: me emme ole mustasukkaisia, olemme jopa kirjoittaneet lakiluonnoksen puolestanne. Nyt tarvitaan vain tahtoa toteuttaa!