Sanonnan mukaan yksinkertainen on kaunista. Valitettavasti tämä ei päde kotimaisessa lainsäädännössä. Jostain syystä lakien säätäminen itsessään on nostettu tärkeämmäksi arvoksi, kuin ne periaatteet tai tavoitteet, joita lainsäädännöllä yritetään saavuttaa.

Yksinään eduskunnan kirjastoon on kertynyt jo yli 40 hyllymetriä lakeja ja asetuksia. Lakikirjojen sivumääriä lasketaan sadoissa tuhansissa. Uudet lait ja asetukset ovat myös monimutkaisempia kuin aikaisemmin. Tämä näkyy moninkertaistuneissa pykälämäärissä. Lakikirjoista on tullut kuin ohjekirjoja, joissa ohjataan pikkutarkasti kansalaisten – tai paremminkin hallintoalamaisten – elämää.

Herää kysymys, että tietävätkö edes itse kansanedustajat mitä kaikkia lakeja ollaan yhtäaikaisesti säätämässä? Kansalaisista puhumattakaan. Jo pitkäaikainen kansanedustaja Matti Ahde kritisoi aikanaan eduskunnan “lakitehtailua”.

Osa kansanedustajista on ymmärtänyt tehtävänsä väärin. Lainsäätäjän tehtävänä ei ole “säätää kaikesta laki”. Olemme jo nähneet tilanteita, joissa edes johtavat poliitikot eivät ole noudattaneet lakeja. Tapaukset eivät välttämättä ole aina johtuneet pahuudesta, vaan ymmärtämättömyydestä.

Pidän myös huolestuttavana, kuinka eduskunta yrittää ratkaista ongelmia säätämällä lakeja, joita ei voida täysimääräisesti toteuttaa nykyisen taloustilanteen vuoksi. Näin tapahtui mm. surullisenkuuluisan nuorisotakuun kohdalla.

Ylipäätään sellaisia lakeja ei tulisi säätää, joita ei ole edes alunperin tarkoitettu otettavaksi tosissaan. Huonosti valmisteltu, toteutettu tai valvottu lainsäädäntö ei tule koskaan saavuttamaan alkuperäisiä tavoitteitaan. Samalla se syö lakien ja poliitikkojen arvostusta kansalaisten silmissä.

Onneksi lait eivät ole ainoa keino muuttaa yhteiskuntaa. Tämän vuoksi toivon, että poliitikot sallivat kansalaisille, kunnille ja yrityksille enemmän vapautta ja mahdollisuuksia vaikuttaa itse omiin asioihinsa.

Janne Heikkinen
Kempeleen kunnanvaltuuston puheenjohtaja (kok.)
Eduskuntavaaliehdokas