Viime vaalikaudella uudistettu lainsäädäntö yrittäjien eläkevakuutuksista on lyönyt laineita sen laatimisestaan lähtien. Rinteen-Marinin vasemmistohallituksen uudistus on osoittautunut yrittäjävihamielisyydessään sietämättömäksi. Sorateiden Suomessa se on tarkoittanut pienyrittäjien tappolinjaa.

Varoitin toistuvasti ja etukäteen YEL-uudistuksen ongelmista, mutta turhaan. Mielivaltainen yrittäjän työtulon määrittely nostaa osalle lakisääteisen maksutaakan niin korkeaksi, ettei yritystoiminta välttämättä ole kannattavaa.

Uudistuksen ongelmallisuutta voi verrata tilanteeseen, jossa palkansaajan eläkemaksujen suuruus määrittyisi naapuriperheen tulojen mukaan.

Kovimmin maksuraippa iskee maakuntien pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joissa kannattavuuden raja on aidosti pienestä kiinni. Mitä ahtaammalle poliitikot ajavat pienyrittäjät, sitä todennäköisemmin harvaan asutulla seudulla on vaikea löytää muita palveluita kuin kukkakauppa ja hautaustoimisto.

Aikaisempi järjestelmä ei tietysti ollut ongelmaton. Tuolloin haasteena oli alivakuuttaminen, jota paikattiin valtion budjetista. Viimeisimpien tietojen mukaan valtion paikkaama vaje on noussut noin 500 miljoonaan euroon.

Valitettavasti YEL-uudistus on tyypillinen esimerkki siitä, miten ongelman puolivillainen ratkaiseminen aiheuttaa nipun uusia ongelmia. Syistä ja seurauksista ei välitetä, kun on kiire edes näyttää korjaavansa ongelmia omalla poliittisella vahtivuorolla.

Tarve yrittäjien eläkkeitä ohjaavan lain uudistamiselle kumpuaa kestävyysvajeesta. Koko järjestelmä on rakennettu oletukselle, jossa ikäluokat eivät pienene eikä syntyvyys laske. Tämän lisäksi yrittäjien eläkevaroja ei ole rahastoitu, minkä vuoksi korko- ja sijoitusetuja ei päästä hyödyntämään.

Siksi Orpon hallitus ryhtyy purkamaan YEL-pommia ja aloittaa hallitusohjelman mukaiset toimet. Korjaustalkoisiin kutsutaan lukuisia eri toimijoita, jotta päättömään nykytilanteeseen saadaan järkeä. Osallistujilta toivotaan myös ehdotuksia siitä, miten YEL:n valuvika saadaan korjattua siten, että järjestelmä perustuu aitoihin talouden lukuihin.

Puolivuosisataista valuvirhettä on vaikea korjata, mutta se on tehtävä, jos yrittäjillekin halutaan tarjota yhteiskunnallinen turvaverkko. Haasteena on eläkeratkaisun takaaminen yrittäjille, kuitenkaan ajamatta pk-yrittäjiä vararikon partaalle.

Erityisen tärkeänä pidän sitä, että tällä kertaa mukaan kutsutaan myös maamme pienimpien yrittäjien edustajat. Koko ongelma on syntynyt, kun sinänsä hyväntahtoisia järjestelmiä on luotu maan mahtavien ehdoilla. Näin merkittäviä päätöksiä ei voida tehdä vain herrojen kukkaroita silmällä pitäen.