Julkaistu Seutumajakassa 3.9.2025

Suomessa yrityskentän jättiläiset keräävät puoleensa suurimman huomion. Niiden varjoihin jää kuitenkin lukematon joukko mikro- ja yksinyrittäjiä. Tämä itsensä tai kymmenen muuta työllistävien joukko muodostaa loput 95 % Suomen yrityskentästä. Tämä tarkoittaa 420 000 yritystä. Mikroyritysten joukko on niin valtava, että kokoomusjohtoisen hallituksen kasvutoimia tehdään myös heitä ajatellen.

Mikro- ja yksinyrittäjistä kertovat tilastot lukuineen ja osuuksineen ovat tosia. Luvut eivät kuitenkaan kykene todellisuuden täydelliseen kuvaamiseen. Tämän olen oppinut yritysvierailuillani ympäri vaalipiiriä. He ovat ajoittain paikkakuntien ainoita palveluntarjoajia. He ovat muun muassa parturi-kampaajia, maanviljelijöitä, metsureita, asentajia, kauppiaita ja fysioterapeutteja. Jotkut saattavat ottaa harteilleen myös arvokkaan työnantajan vastuun.

Maassa, jossa työllistävien yritysten määrä on laskenut ja valtiouskovaisuus on jyllännyt, on kaikki järki panostaa pienimpien yrittäjien mahdollisuuksiin ponnistaa. Tähän hallitus on pyrkinyt kuluneiden kahden vuoden aikana.

Jo tehdyt päätökset tuntuvat ja tulevat tuntumaan pienimpien yrittäjien arjessa. Irtisanomissuojaa tullaan keventämään keventämään virherekrytointien osalta. Työehtojen paikallisesta sopimisesta on tehty todellisuutta. Yhteisöveroa kevennetään 18 prosenttiin vuoden 2027 alussa. Pieni- ja keskituloisten verotusta on kevennetty 650 miljoonalla eurolla.

Silti hallitus ei ole onnistunut kaikessa ja se on todettava ääneen. En pitänyt enkä edelleenkään pidä arvonlisäveron rajua nostoa taloudellisesti viisaana päätöksenä. Yksikään kansakunta ei ole vaurastunut veroja nostamalla. Vaikka noston avulla vältettiin EU:n velkamenettelyyn joutuminen, oltaisiin se voitu välttää säästämällä enemmän julkisen talouden menoista.

Hallituksen työtahti katastrofaalisen Marinin hallituksen ja keskustan kannattaman YEL-uudistuksen korjaamisessa on ollut liian hidasta. Tätä valuvikaista lainsäädäntöä korjataan siten, että jatkossa yrittäjien sosiaaliturvamaksut kulkevat käsi kädessä todellisten tulojen kanssa. Taikurin hatusta vedetyt arviot yrittäjän tuloista eivät ole kestävä perusta sosiaaliturvamaksujen suuruuden määrittämiselle.

Mikroyrittäjien oikeusturvassa on petrattavaa. Liian usein suuremmat yritykset jättävät pienempien yritysten saatavat maksamatta tai keplottelevat maksuaikoja juuri eräpäivän kynnyksellä. Valvontaa onkin tehostettava ja rikkurit laitettava kuriin.

Suomi ei kasva ja kehity ilman, että koko yrityskenttä kasvaisi. Mikro- ja yksinyrittäjät on huomioitava kasvun tavoittelussa nykyistä pontevammin. Jokainen mikroyritys ei kasva suureksi, eikä tarvitsekaan. Mitä tarvitaan, on nykyistä selkeämpiä pelisääntöjä, kevyempää paperityötä ja vähemmän esteitä työnteolle.