Hätähuutoa Suomen velkaantumisen vaaroista on toistettu pitkään ja perustellusti. Silti sitä on toistettava yhä uudestaan. Edellisen vaalikauden aikana otettu 40 miljardin euron suuruinen velka korkomenoineen on valtava kokonaisuus. Vuoteen 2027 mennessä pelkät korkomenot muodostavat noin kolmanneksen maamme velkaantumisvauhdista.

Asiantuntijoiden arvioiden mukaan Orpon hallituksen uudistukset ovat oikeansuuntaisia, mutta niiden vauhti ei ole riittävä. Pidän epätodennäköisenä, että jo valitut säästötoimenpiteet riittäisivät velkasuhteen hillitsemiseksi. Vaativampia uudistuksia ja säästöjä on todennäköisesti tehtävä viimeistään vaalikauden puolivälissä.

Tilanteen ymmärtämiseksi on hyödyllistä tehdä ajatusharjoitus filosofi, matemaatikko Nassim Talebia mukaillen. Vesistöillä, joilla tulvat ovat säännöllinen ilmiö, tulevia tulvia pyritään ennakoimaan. Ennustaminen on kuitenkin vaikea laji. Tulvien tapauksessa korkein ennakoitu veden taso jää helposti lähelle korkeinta historian varrella toteutunutta veden tasoa. Todellisuudessa seuraavan vuoden tulvahuippu voi aina olla ennakoitua korkeampi, ja silloin pitää varautua pahaan sekä pahimpaan päivään.

Ilman riittäviä sopeutustoimia, maamme on altis ulkoa tuleville talouden shokeille, joiden vaikutukset todennäköisimmin aliarvioidaan. Tällöin hyvinvointiyhteiskunnan kassan on oltava kunnossa, jossa uudet iskut ja maailmantalouden yskähtelyt sekä rakennemuutokset kyetään kestämään. Hallituksen nykyiset sopeutustoimet on vietävä lävitse, ja on valmistauduttava uusiin säästötoimiin.

Näistä samoista syistä hallituksen talouslaskelmissa ei lähtökohtaisesti huomioida hallituksen esitysten kasvuvaikutuksia talouden ja työllisyyden saralla. Laskelmia ei voi pohjata kasvulle, jota ei ole vielä tapahtunut. Selvemmän tilannekuvan vallitessa, on maamme suurta velkaa helpompi käsitellä. Suomen velkaantumisen syyt voi karkeasti jaotella kahteen luokkaan: sisäisiin ja ulkoisiin syihin. Vasemmisto-oppositio vetoaa mielellään näistä jälkimmäisiin, samalla edellisistä vaieten.

Vientivetoisena taloutena Suomi elää maailmantalouden sykkeen mukana. Tältä osin maailmanpolitiikan ennusmerkit eivät lupaa hyvää. Venäjä käy edelleen Ukrainassa tuhoamissotaa, jonka vaikutukset tuntuvat Euroopassa. Hamasin terrorihyökkäys ja Israelin julistama sotatila puolestaan herättivät välittömästi puheita Euroopan keskuspankin uudelle koronnostolle. Samanaikaisesti maailmankaupan rakenne eriytyy koronapandemian jälkimainingeissa ja suurvaltakilpailun kiristyessä.

Sisäisten syiden lista koostuu niin ikään karkeasti jaotellen seuraavista menoista: velan vuoksi kasvaneista korkomenoista, hyvinvointialueiden kasvavista kuluista sekä alkujaan alijäämäisistä budjeteista; maamme turvallisuutta parantavasta HX-monitoimihävittäjähankkeesta; liikenteen kuluista ja pienenevästä valmisteverosta; Ukrainan puolustustaistelun tukemisesta; T&K-menoista; ja pienemmästä menojen kokonaisuudesta. Tosiasiallisesti voimme vaikuttaa vain näihin sisäisiin syihin.

Edessä on päätöksiä, jotka muovaavat käsitystämme hyvinvointiyhteiskunnan roolista ja tehtävistä. On laajemmin arvioitava uudelleen se, mihin maallamme on varaa. Pidäkkeettömiä hyvinvointilupauksia ei voi enää antaa, jollei ole esitellä taikasampoa, joka niitä jauhaa.