Kirjoitus julkaistu Siikajokilaaksossa 19.3.2023
Meille pohjoisen ihmisille erämaa ja luonto ovat tuttuja, eivätkä sen asukkaat ole meille vieraita. Siksi tiedämme, että susien ja ihmisten ei kuulu asua lähietäisyydellä. Suden paikka ei ole pihapiirissä tai tuotantorakennuksissa, vaan kaukana erämaassa. Yksikin suden suuhun päätynyt lehmä, lammas tai koulutettu metsästyskoira on liikaa. Tästä syystä tarvitaan hallittua ja vastuullista kannanhoidollista metsästystä, jolla ennaltaehkäistään häirikkösusien esiintymistä.
Hallitusti toteutettuna kannanhoidollinen metsästys palauttaa susilaumoihin luontaista pelkoa ihmistä kohtaan. Tasapainon palauttaminen on välttämätöntä kotieläinten vuoksi, jotka ovat paikoin todella stressaantuneita pihapiiriin ja tuotantorakennuksiin kuulumattomista vieraista.
Eduskunnassa otettiin susiasioiden tiimoilta edistysaskelia vaalikauden aikana. Suden kannanhoidollista metsästystä ajanut kansalaisaloite sai aikaan muutoksia metsästyslakiin. Susien ja muiden lajien kannanhoidollista metsästyksen sääntelyä selkeytettiin. Itse äänestin niin kansalaisaloitteen kuin metsästyslain muutoksen puolesta. Laillinen ja hallittu metsästys on järjen ratkaisu, jolla estetään tilanteet, joissa kotiaan ja omaisuuttaan suojelevasta metsästäjästä tehdään oikeusmurhan uhri.
Järjen ratkaisu ei ole kuitenkaan miellyttänyt kaikista äärimmäisiä luontoaktivisteja etelässä. Viime vuonna valituksia tehtailtiin suurpetojen metsästysluvista, vaikka itse asutaan toisaalla. Tällainen toiminta on täysin todellisuudesta irtaantuntunutta.
Tilanne täällä pohjoisessa ei ole leikin asia. Rantsilan taannoisten susihyökkäysten jäljiltä eräälläkin tilalla oli lähes puolisataa nautaa joko kateissa tai kuolleena. Tällöin susien kohdalla tuskin on kyse siitä, että ne tarvitsisivat erityistä suojelua.
Susipolitiikassa on otettava järki käteen. Susien lähellä asuvilla on oltava suurin sananvalta, ja kun susia on paljon ja ne eivät pelkää ihmistä, on niihin iskostettava ihmisen pelko. Susien metsästys on aloitettava pikimmiten.
