Julkaistu Kalevassa 28.3.2023

Jo edesmennyt kansanedustaja Tuulikki Ukkola kirjoitti aikanaan kirjan nimeltä “Valittajien valtakunta”. Ukkolan kirjan nimi oli mieleenpainuva ja sopisi osuvasti nykyhetkeen, jossa kansan enemmistö on valittajien vähemmistön panttivankina. Hanke kuin hanke saa kannettavakseen valituksia, joille on ominaista arvaamattomuus, pitkä kesto ja merkittävät ajalliset ja rahalliset kustannukset.

Pohjoisessa on valitettavasti enemmän kuin tarpeeksi kokemuksia monien hankkeiden valituskierteistä. Esimerkiksi Hailuodon silta, Heinäpään stadionhanke ja Paltamon KaiCellin sellutehdashanke ovat vain murto-osa valituksia saaneista hankkeista.

On syytä muistaa, että valituksia tehtaillaan hyvin erilaisista asioista, jopa metsästyksestä. Viime vuonna valituksien tehtailemisella pysäytettiin suurpetojen metsästys ympäri Suomea. Olemme siis monilla elämän osa-alueilla valittajien panttivankeja.

Valitusoikeus voidaan nähdä perustuslaillisena oikeutena. Sen nykyinen äärimmilleen kiristynyt tulkinta on kuitenkin mennyt kaiken kohtuuden yli. Tästä syystä valitusoikeuden käytäntöjä on uudistettava. Jotta valitustehtailu saadaan vähenemään, on valitusoikeutta rajattava siten, että samasta hankekokonaisuudesta voi valittaa vain kerran ja että valitusoikeus hankkeista annetaan vain asianosaisille.

Lakiin on myös kirjattava niin sanottu lupatakuu, joka määrää viranomaisille aikarajan, johon mennessä lupahakemus on käsitelty. Lisäksi viranomaisten on arvioitava hankkeiden lupakäsittelyn kesto.

Mielestäni on tehtävä selkeä raja oikeuden ja oikeuden tahallisen väärinkäytön välille. Valituksien tekeminen on osa tervettä kansalaisyhteiskuntaa, mutta siihenkin kuuluu kohtuus. Koska jotain voi periaatteessa tehdä, ei tarkoita, että niin pitäisi tehdä aiheettomasti. Valittamisen pelisäännöt on uudistettava.

Janne Heikkinen kansanedustaja (kok)