Julkaistu Seutumajakassa 6.8.2025

Yritystuista leikkaaminen on poliittisen retoriikan matalalla roikkuva hedelmä. Etenkin vaalien alla ja oppositiossa yritystukien leikkaajia löytyy kuin heinäsirkkoja parvessa, mutta vallankahvassa edes siritystä ei enää kuulu.

En pidä yritystuista, koska ne vääristävät taloutta. Pahimpia ovat suorat, euromääräiset tuet, joita jaetaan kannattamattomille yrityksille tai teollisuudenaloille. Eniten karsastan sitä, että pohjimmiltaan yritystuet rahoitetaan verottamalla kannattavia yrityksiä.

Mielikuvituksessa yritystuet ovat usein todellisuutta suurempia. Tukia myönnettiin vuonna 2024 vain noin 1,4 miljardin euron edestä. Yritystuet lopettamalla ei yksinään taiteta julkisen talouden velkaantumista.

Yritystuista leikkaaminen onkin opposition mieluisimpia vaihtoehtoja riippumatta opposition kokoonpanosta. Silti puolueilla on vain näyttöjä puheista, ei teoista. Toistaiseksi Orpon hallituskaan ei ole löytänyt rohkeutta leikata suorista yritystuista. Näennäisiä leikkauksia on tehty esimerkiksi korottamalla satamien väylämaksuja.

Kukaan tuskin yllättyy siitä, että yritystuissakin politiikka on lähempänä tragikomiikkaa. Tätä pystyi todistamaan viime syksynä, kun oppositio kritisoi muun muassa metsäteollisuutta palvelevaa energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistukea, jota he olivat itse luomassa edellisessä hallituksessa.

Vasemmiston suhde yritystukiin on muiltakin osin kiinnostava. Nimittäin vasemmistolaisessa ajattelussa ”yritystukia” ovat myös alennetut verokannat. Suomen 25,5 %:n yleinen arvonlisävero on Euroopan toiseksi korkein Unkarin jälkeen. Tätä alemmat ruoan ja lääkkeiden alv-kannat lienevät siis yritystukea. Onko todellakin niin, että on kyse yritystuesta, jos valtio ottaa vähemmän?

Ajoittain poliitikkojen kieli on ajatusta nopeampi yritystukien kohdalla. Näin tapahtui, kun SDP ehdotti maataloustuista leikkaamista yritystukien rinnalla. Puolue seuraakin SAK:ta tavoitteessaan leikata maataloustukia. Ehdotus ei näyttäydy viisaalta maailmanajassa, jossa oma ruoantuotanto on elinehto.

Vuosien varrella olen eri tilanteissa havainnut, että leikkauksia on helppo esittää muille, sitäkin vaikeampaa omaan pesään. Turusta käsin voidaan esittää leikkauksia turkistuottajille, mutta kuin sattumalta samalla autuaasti unohdetaan telakkateollisuus. Sama pätee myös täällä pohjoisessa, sillä tukia ei jaeta pelkästään etelän viihdelaivoille. Esimerkiksi alueellinen kuljetustuki on merkityksellinen Koillismaan ja Kainuun kuljetusyrityksille. Poliittista rohkeutta on esittää leikkauksia kaikkialle, myös omalle alueelle.

Puolueiden ja poliitikkojen on pystyttävä parempaan. Näistä taloutta vääristä verosyöpöistä tukimuodoista on päästävä eroon. Mieluiten näkisin Suomen, jossa olisi vähemmän yritystukia ja siten vähemmän verotusta.