Julkaistu alun perin Kalevassa 9.10.2019

Rinteen hallituksen kesän ja syksyn aikana esittämät menoerät omille eturyhmilleen pohjautuvat rahoitussuunnitelmaan, jonka ehtona on 75% työllisyysaste. Yli miljardin euron lista pysyviä menoja lepää pitkälti tämän tavoitteen varassa. On vain yksi pieni ongelma. Hallitus ei ole esittänyt konkretian tasolla yhtäkään todennetusti vaikuttavaa työllisyystoimea, jonka etumerkki olisi positiivinen ja tarkka työllisyysvaikutus tiedossa. Selvittelyhallitus kyllä pohtii ja tarkastelee, mutta ei tartu toimeen.

Jos vaikuttavien työllisyyskeinojen etsiminen olisi jääkiekkopeli, niin Kokoomus johtaisi hallitusta maalein 7-0, kuudella kokoomuksen tekemällä maalilla ja yhdellä hallituksen omalla maalilla. Me valmistelimme nopealla aikataululla todennettuihin keinoihin pohjautuvan ohjelman vähintään 60 000 uuden työpaikan synnyttämiselle. Puolet näistä on valtiovarainministeriön ja muiden instituutioiden laskelmin varmistettuja vaikuttavia työllisyystoimia.

Sanalla sanoen tämä on luokattoman surkea tulos hallitukselta. Heillä on käytössään valtion tuhansien byrokraattien armeija ja kokoomuksella vain joitain kymmeniä avustajia valmistelemassa ja laskemassa esityksiä. Kyse lienee siis enemmän sekavasta johtamisesta, puuttuvasta tahtotilasta ja poliittisen uskalluksen puutteesta kuin siitä, ettei keinoja todellisuudessa olisi.

On jo nyt nähtävissä, että ilman 75% työllisyysastetta hallituksen hutera korttitalo tulee romahtamaan. Siinä tilanteessa hallitus joutuu joko leikkaamaan tai jättämään sotkunsa siivoamisen seuraavalle hallitukselle.

Myös veropolitiikassa hallitus on mennyt sieltä, mistä aita on matalin. Työn verotus nousee ja autoilu kallistuu entisestään hallituksen toimenpiteiden vuoksi. Polttoaineverotuksen nostaminen rankaisee erityisesti pitkien välimatkojen Pohjois-Suomea. Tuntuu hullunkuriselta, että entinen maaseutujen puolustaja Keskusta on punavihreän sosialistihallituksen aisankannattajana. Sitä paitsi polttoaineveron korotus oli vasta alkusoittoa: hallituksen työlistalla ovat myös ruuhkamaksut ja tietullit.

Lopulta kyse on valinnoista. Haluammeko rohkaista ahkeria suomalaisia työn syrjään kiinni ja luoda mahdollisuuksia omanlaisen onnen tavoitteluun, vai jatkaa työnteon mielivaltaisen korkeaa raippaverottamista? Kuinka pitkälle autoilijoiden lypsämisessä pitää mennä, että Suomessakin nähdään ensimmäiset keltaliivit kadulla vaatimassa päätösten perumista?

Janne Heikkinen

Kansanedustaja, kok.