Julkaistu Seutumajakassa 26.6.2024

Suomalainen oikeusjärjestelmä ja kansan luottamus sitä kohtaan nojaavat siihen, että rikoksesta seuraa rangaistus. Maamme oikeustulkinnat, joissa rikollinen nostetaan uhria korkeammalle, eivät kuitenkaan palvele oikeusjärjestelmää eivätkä kansaa. Siksi Orpon hallitus poistaa laista epäkohdan, jonka avulla on voinut saada kevyempiä tuomioita useammin kuin kerran ensikertalaisuuden varjolla.

Suomen rikosoikeudellisen järjestelmän ja laajemman läntisen arvomaailman taustalla on ajatus mahdollisuuden antamisesta. Henkilöä, joka ensimmäistä kertaa syyllistyy rikokseen, josta seuraa ehdoton vankeusrangaistus, kohdellaan lievemmin kuin rikoksiin toistuvasti syyllistyviä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ensikertalainen vapautuu ehdonalaiseen suoritettuaan lyhyemmän osan vankeusrangaistuksestaan kuin rikoksia uusivat. Kuitenkin tätä mahdollisuutta on voinut käyttää hyväksi maassamme. On tarvinnut vain odottaa viiden vuoden ajan, kunnes on jälleen ensikertalainen lain edessä. Tämä ei ole yleisen oikeustajun mukaista. Rikosta tehdessä ensikertalainen voi olla vain kerran, ja rikoksen uusimisen on vaikutettava tuomion pituuteen.

Vaikka tuomiot ovat oikeusjärjestelmän näkyvin osa, on niiden vastinparina myös armo. Tästä on kyse esimerkiksi silloin, kun tasavallan presidentti päättää armahtaa rikollisia. Armosta on kyse myös ensikertalaisuuden määritelmässä.

Joidenkin rikosten kohdalla on perusteltua antaa mahdollisuus parannukseen ja katumuksen osoittamiseen. Oulun puukotukset herättävät kuitenkin pohtimaan, että onko mahdollisuus ensikertalaisuuteen perusteltua vakavissa henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa.

Orpon hallitus on tähän mennessä tehnyt erilaisia uhrin asemaa parantavia esityksiä. Ensikertalaisuuden määritelmän tarkentaminen on osa tätä kokonaisuutta. Esitys muuttaa oikeusjärjestelmäämme johdonmukaisempaan suuntaan, jossa rangaistukset kovenevat asteittain.

Kun rikoksesta seuraa rangaistus, tarkoittaa se lähes poikkeuksetta suurempaa vankeusrangaistusten määrää. Toisin sanoen vankien määrä kasvaa. Tämä seuraus tunnistettiin viime kesän hallitusneuvotteluissa. Tästä syystä rangaistusten täytäntöönpanon määrärahoja on nostettu 16 prosenttia ja rikosseuraamuslaitoksen henkilötyövuosia on lisätty 260 hengellä.

Hyvän oikeusjärjestelmän piirre on johdonmukaisuus. Ensikertalaisilla on oltava mahdollisuus tapojensa parantamiseen. Toistuvasti rikoksia tekevien rangaistusten on oltava askel kerrallaan ankarampia. Ennen kaikkea uhrin on oltava oikeusjärjestelmässä rikollista korkeammassa asemassa. Työ tuskin tulee valmiiksi tämän esityksen myötä. Suunta on kuitenkin oikea, sillä sitä kulkiessa uhrin asema ja oikeusjärjestelmän nauttima luottamus paranevat.