Koronaviruskriisi koskettaa viimeistään nyt jokaista suomalaista. Ärhäkkä virustauti on tarttunut myös kansantalouteemme karanteenitoimien vuoksi. Uudenmaan maakunta on eristetty. Kokoontumiset on kielletty. Tuhansilta suomalaisilta pienyrittäjiltä on hävinnyt nopeasti asiakaskunta alta. Ravintolat ovat sulkeutumassa, juuri kukaan ei tilaa takseja, elämyspalveluita tai hierontaa. Lukuisien yrityksien kassavirta on ehtynyt täysin muutamassa viikossa ja konkurssiaaltojen uhka on merkittävä. Kansakunta on pysähdystilassa odottaen merkkejä paremmasta.

Kriisin keskellä maan johtamisessa korostuvat kaksi asiaa ylitse muiden: 1) johtajuus ja 2) toimiva viestintä. Suomi toimii koronakriisissä, koska meillä on vahvat perusinstituutiot ja toimiva poliittinen järjestelmä. Kun kaikki ymmärtävät, että kansakunta on samassa veneessä, häipyy ideologiset ristiriidat nopeasti pois päiväjärjestyksestä olojen normalisoitumista odottamaan.

Olin aidosti hyvilläni hallitukselle siitä, että sillä oli määrätietoisuutta johtaa ja julistaa Suomi viime viikolla poikkeustilaan. Harmikseni jouduin kuitenkin toteamaan, että valtioneuvoston kulisseissa tapahtumakulku oli hiukan toisenlainen kuin päälle päin näkyi.

Lauri Nurmen mainio kirjoitus (IL 18.3.) kertoo tapahtumista seikkaperäisesti. Tiukassa paikassa tilanne kulki oikeammin niin, että Tasavallan Presidentti Niinistö otti ohjat käsiinsä asiassa ja sai tuntuvaa tukea kokoomukselta, perussuomalaisilta sekä osalta hallituspuolueista. Pääministeri Marin ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson empivät tilanteessa pitkään. Tarvittiin vahva julkinen paine oppositiosta ja kansalta, että valmiuslain kynnys uskallettiin ylittää.

Menneet ovat kuitenkin menneitä, eikä kriisitilassa tätä asiaa pidä jäädä sen enempää märehtimään. Siitä voidaan kuitenkin oppia: mieluummin vähän enemmän ja aiemmin, kuin liian myöhään ja liian vähän. Kriisitilanteessa ei kannata epäröidä, kun ihmishenget ovat kyseessä.

Selkeitä ohjeita tavallisille ihmisille, pk-yritykset pelastettava

Mitä hallituksen ja viranomaisten tulisi tehdä juuri tässä ja nyt? Äärimmäisen merkityksellinen asia johtamisen ohella liittyy viestimiseen. Tavallisille suomalaisille viestimisen onnistuminen on avainasemassa juuri nyt. Mikäli ohjeet, käskyt ja kehoitukset eivät ole kyllin selkeästi muotoiltu, saamme jatkossakin todistaa taudin leviämistä markettien avajaisten ämpärijonoissa tai yökerhojen bileissä.

Tilanne on myös taloudellisesti äärimmäisen vakava. PK-yrittäjille uhkaa jäädä mustapekka-kortti käteen. 1990-luvun lama kertoo erittäin karulla tavalla, miksi asiasta tulee olla huolissaan. Nopeammat lomautukset salliva lakimuutos tulee kiirehtiä vauhdilla läpi. Yhteiskunnan asettamien kriisitoimien luoma kassavirran kuivuminen yrityksille tulee korvata suoralla tuella. Yhtäkään tervettä yritystä ei saa päästää konkurssiin. Samoin ansiosidonnaisesta tulee tehdä universaali Lepomäen, Hiilamon ym. mallin pohjalta. Nyt moni pakkolomautettu uhkaa jäädä tyhjän päälle, koska ansioturvamme on räätälöity korporaatioiden ehdoilla. 

Olen saanut lukemattoman määrän kysymyksiä sähköisiä kanavia pitkin suomalaisilta liittyen arjen konkreettisiin järjestelyihin. Ilma on sakeana kysymyksiä, mutta vastauksia selkosuomeksi on saatavilla vähän. Munkkilatina ja byrokraattien iltarukoukset eivät toimi kriisiviestinnässä, kun pelissä on satojen tuhansien suomalaisten elanto ja kymmenien tuhansien ihmisten henki.

Ihmisten esittämät kysymykset ovat aivan tavallisia, ja kaikkiin näihin en ole osannut itsekään kansanedustajana antaa kunnollista vastausta. Joitain esimerkkejä esitetyistä kysymyksistä:

• Keiden lapset ovat lähtökohtaisesti oikeutettuja saamaan opetusta 1.-3. luokalla?
• Lasketaanko järjestystä ylläpitävä vartiointifirma ja sen toiminta kriittiseksi poikkeusoloissa?
• Miten taksiyrittäjän tulisi toimia kun asiakaskunnasta on kadonnut 90%?
• Miten työttömyysetuus järjestetään, kun henkilö jää koronakaranteeniin? Mistä työnantaja hakee tällöin korvauksen?
• Kuinka opiskelijan tulee toimia, jottei tämä menetä opintotukiaan?
• Miksei hammaslääkäriyrityksiä voida sulkea määräyksellä korona-altistumisen nojalla ja siten yrittäjä saisi vakuutuksesta rahaa? Entä muut yritykset?
• Mitä tavallinen suomalainen saa ja ei saa tehdä karanteenissa?
• Mitkä toimet ovat suosituksia ja mitkä määräyksiä ja ennen kaikkea MIKSI?

Onnistunut kriisiviestintä on täysin keskeistä vaikean ajanjakson ylittämisessä. Yritysten täytyy tietää MITEN rahoitusta ylimenokaudelle haetaan. Kuinka vakuutusyhtiön ja pankin kanssa toimitaan? Kuinka satojen tuhansien pian lomautettavien tulisi toimia? Mitä eri ihmisryhmien tulee huomioida kanssakäymisessä muiden kanssa? Miten huolehtia terveydestä?

Valitettavasti hallitus on tiedotustilaisuuksissaan tarjonnut selityksiksi liikaa munkkilatinaa ja teknistä kuvailua asiasta. THL:n sekoilua en edes halua käydä tässä yhteydessä läpi, mutta sen johdossa tuskin voi jatkaa samat henkilöt ennen ja jälkeen kriisin.

Viisas varautuminen korostuu kriisiaikoina

Niinistöläisen johtamisen ohella Suomi olisi kaivannut myös niinistöläistä talouskuria hallitukselta jo viime vuoden budjettiriihessä. Vain luoja tietää millaista hintaa maksamme vasemmistohallituksen Säätytalon rahanjakokekkereistä tulevaisuudessa. Rinteen-Marinin hallituksen filosofia lisätä miljardiluokan pysyviä menoja ennen tietoja pysyvistä tuloista on osoittautumassa räikeän vääräksi. Se kaventaa nimittäin tällä hetkellä suuresti hallituksen liikkumatilaa koronakriisin hoidossa.

Tiukan taloudenpidon edut korostuvat tällä hetkellä kun tutkailemme esimerkiksi Saksan harjoittamaa kriisipolitiikkaa. Normaaliaikojen äärimmäisen säästeliäisyyden vuoksi maalla on nyt varaa tehdä mittavia poikkeustoimia.

Saksan hallitus on päättänyt peräti 1200 miljardin euron elvytyspaketista, joka on paljon mittavampi suhteessa sen kokoon kuin Suomen noin 15 miljardin tukipaketti, josta leijonanosa koostuu lähinnä lainojen takausjärjestelyistä, ei suorasta tuesta. Suomen myöntämä suora tuki on Saksan elvytyskanuunaan verrattuna leikkipyssyluokkaa. Hallitus voisikin juuri nyt ensitilassa perua pikkusievät maailmanparannushankkeensa ja suunnata nämä voimavarat kriisistä yli pääsemiseen.

Koronakriisi muistuttaa karulla tavalla siitä, miksi tiukka taloudenpito normaaleina aikoina on jokaisen etu: kun saapuu poikkeusajat, riittää resursseja kaikista huolehtimiseen.