Julkaistu Kaleva-median paikallislehdissä 8.9.

Isäksi tuleminen on upea ja odotettu hetki, jolloin kääntyy uusi sivu useammassa kuin yhdessä elämässä. Se on hetki, jota monet kuvailevat elämänsä hienoimpana tapahtumana. Kaikissa tarinoissa ei ole kuitenkaan onnellista loppua, sillä nykyinen laki ei kohtele kaikkia oikeudenmukaisesti.

Poliitikkojen säätämiä lakeja tulisi arvioida ensisijaisesti niiden tuottamien lopputulosten kautta, eikä hyvien tarkoitusten perusteella. Nykyinen isyyslaki on johtanut tilanteisiin, jotka eivät palvele lapsen kokonaisetua eivätkä ole kaikissa tilanteissa miehille oikeudenmukaisia. Tarkoitan tällä esimerkiksi paljon julkisuutta saanutta Etelä-Karjalan tapausta, jossa petetty mies on lakiin nojaten määrätty lapsen isäksi ja kustannusten maksajaksi, vaikka myöhempi isyystesti osoitti toista.

Tapaus on kiistattomasti arkijärjen vastainen. Ei ole ihme, että isyyslain epäoikeudenmukaisuudesta on eduskunnassa tehty lakialoite sekä jätetty kuluneiden vuosien aikana useampi kirjallinen kysymys, joissa on penätty hallitukselta toimia.

Olen ensimmäisten joukossa allekirjoittanut lakialoitteen, jolla isyyslain räikein epäkohta pyritään korjaamaan. Aloitteen tavoitteena on poistaa laista pykälä, jossa määritellään määräaika isyyden kumoamista varten nostettavaan kanteeseen. Tällä hetkellä aika on kaksi vuotta lapsen syntymästä, minkä jälkeen isyyden kumoaminen on äärimmäisen vaikeaa, ellei mahdotonta.

Nykyisestä isyyslaista johtuvat ongelmat aiheutuvat osittain sen kieroutuneesta tulkinnasta. Lain sisällön ja sen soveltamisen välillä on eroavaisuutta. Isyyslain mukaan miehen isyys on kumottava, jos isyystestillä on osoitettu, että mies ei ole lapsen isä. Oikeuden päätökset ovat kuitenkin eronneet siitä, mikä on yleisen oikeustajun mukaista.

Nykytilanne ei varjele lapsiakaan, jotka ikänsä puolesta joutuvat kantamaan pisimpään oikeuden päätösten henkiset seuraukset. Vakaan kasvuympäristön ja perhe-elämän syntyä edesauttaa se, että lapsen vanhempien – oletettujen tai todellisten – välillä ei ole repiviä oikeusriitoja. Lainsäädännön tulee mahdollistaa lapsen eheä psyykkinen kehitys ja vakaa sekä turvallinen lapsuusaika.

Marinin hallitus reagoi lakialoitteeseen sille ominaiseen tapaan yhdistämällä sen vain selvitettäväksi asiaksi osana massiivista kokonaisuutta. Hallituksen suunnitelmissa aloitetta luvataan pohtia osana vanhemmuuslain valmistelua, jossa halutaan yhdistää nykyiset isyys- ja äitiyslait. Kokonaisuudistuksen arvioidaan olevan äärimmäisen vaikea ja vuosia kestävä prosessi. Alustavien tietojen mukaan hallitus olisi esittämässä, että kanneoikeuden määräaikaan lisättäisiin vuoden harkinta-aika poikkeuksellisia tilanteita varten.

Hallituksen valitsema tie, jossa isyys- ja äitiyslait yhdistetään ja uuteen vanhemmuuslakiin lisätään uusia byrokraattisia määritelmiä, on kankea ja hidas eikä ratkaise yksittäistä huutavaa epäoikeudenmukaisuutta inhimillisessä ajassa. Kaikista yksinkertaisinta olisi viedä jo olemassa olevaa lakialoitetta eteenpäin ja poistaa kanneoikeuden määräaika.

Pidän selvänä, että lainsäädännön on taattava aivan kaikille niin hyvän ja tasapainoisen perhe-elämän lähtökohdat kuin mahdollista. Siksi isyyslaki on korjattava. Korjaamisella on polttava kiire riippumatta siitä, että saavutetaanko oikeudenmukaisuus lakialoitteen tai vasemmistohallituksen uudistuksen toimesta. Hidastelu sen kanssa ylläpitää ja kasvattaa inhimillistä taakkaa, jota kenenkään ei pitäisi joutua kantamaan.