Kirjoitus on julkaistu vieraskolumnina Forum24-lehdessä 28.7.2016.

[pullquote align=”full” cite=”” link=”” color=”” class=”” size=””]Milloin olet viimeksi kokenut kiitollisuuden tunnetta jotain puoluetta kohtaan? Siis aitoa, vilpitöntä ja syvää kiitollisuutta?[/pullquote]

Olen esittänyt kysymyksen lukemattomille ihmisille lähiaikoina. Vastaukset ovat olleet vähemmän yllättäviä. Enemmistö ei ole muistanut ensimmäistäkään aihetta kiitollisuuteen. Ja ne harvat, jotka ovat kiitollisuuden aihetta löytäneet, kertoivat senkin johtuneen jostain pienestä parannuksesta kuin varsinaisesta onnistumisesta.

Tyytymättömyyden takana on useita syitä. Yksi syy esiintyy keskusteluissa poikkeuksellisen usein. Ihmiset kokevat – perustellusti – että politiikka toimii lähinnä niiden hyväksi, jotka ovat sen sisällä. Esimerkiksi työttömien, maahanmuuttajien tai syrjäytyneiden on vaikea kokea puolueita omakseen. Ei ihme, että samaan aikaan vaalien äänestysprosentit ovat hitaasti laskeneet.

Vaikka puolueiden kiinnostavuus on laskenut, niin ihmisten halukkuus osallistua ja vaikuttaa ei ole kadonnut. Yhä useampi vain kokee, että asiansa ajaminen puolueen kautta on “likaista” ja “hidasta”.  Tätä on seurannut se, että viime vuonna merkittävimmät poliittiset teemat nousivat kansalaiskeskusteluun muiden kuin puolueiden toimesta.

[pullquote align=”right” cite=”” link=”” color=”” class=”” size=””]Viimeistään sosiaalisen median myötä puolueet menettivät asemansa yhteiskunnallisen keskustelun johtajina.[/pullquote]

Viimeistään sosiaalisen median myötä puolueet menettivät asemansa yhteiskunnallisen keskustelun johtajina. Nykyisin yksilöt verkostoituvat ja löytävät samanhenkisiä ihmisiä yhä helpommin – ilman jäykkiä järjestörakenteita tai jäsenyyksiä. Yhä useammin tällaisista verkostoista syntyy aikamme merkittävimmät poliittiset ilmiöt. Erilaiset määräaikaiset ja ilmiöpohjaiset kampanjat ovat onnistuneet puolueita paremmin siinä, mikä on joskus ollut puolueiden tärkein tehtävä.

Ihmiset loivat aikanaan puolueet kanavoimaan omia vaikuttamisen tarpeitaan. Nykyisin yhä harvempi luottaa ja haluaa kuulua puolueisiin. Aikanaan kun sääty-yhteiskunta lakkasi, niin säätypäivät kävivät tarpeettomiksi. On perusteltua kysyä, että mihin tulevaisuudessa puolueita tarvitaan?

Olisi naiivia uskotella, ettei puolueita tarvitsisi enää ollenkaan. Jonkun tehtävänä on kuitenkin hankkia jäseniä, vaalirahaa, talkoovoimaa, kouluttaa, muodostaa isompia linjoja aikamme haasteisiin, asettaa ehdokkaita ja lopulta vastata vallassa tehdyistä päätöksistä.

Väitän kuitenkin, että tulevaisuudessa sellaiset puolueet voivat menestyä, jotka ymmärtävät, että niiden tehtävänä ei ole enää puhua ja tehdä omapäisiä valintoja, vaan kuunnella ja luoda mahdollisuuksia. Sillä muuten ihmiset etsivät parempia ja nopeampi tapoja vaikuttaa.

Janne Heikkinen
Kirjoittaja on Kempeleen kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja yhteiskuntatieteiden kandidaatti