Asunnottomien yö järjestetään vuosittain 17. lokakuuta YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä. Tapahtumissa ympäri Suomea jaetaan asunnottomille ihmisille ruokaa, vaatteita, vertaistukea sekä muistutetaan päättäjiä asunnottomuuden syrjäyttävästä vaikutuksesta. Asunnottomien yö vietetään ulkosalla, joka tuo asunnottoman arkea näkyväksi myös asunnollisille. Tapahtumassa pyritään herättelemään päättäjiä ja sitä on kunnioittanut läsnäolollaan mm. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Suomessa on Vailla vakituista asuntoa ry:n mukaan noin 4600 ihmistä vailla vakituista asuntoa, joista n. 740 ihmistä asuu taivasalla, omissa hökkeleissä, hätämajoitustiloissa tai rappukäytävissä. Näin siitä huolimatta, että katto pään päällä on perusoikeus. Perustuslain mukaan ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.”

Vastoin yleistä stereotypiaa asunnottomuus ei ole pelkästään “laitapuolen kulkijoiden” tai moniongelmaisten asia. Joukossa on paljon ihmisiä eri taustoista, kuten parisuhteista eronneita, maahanmuuttajia, konkurssin tehneitä yrittäjiä sekä muuten pienituloisia. Jokaisen taivasalle joutuneen yksilön taakse kätkeytyy omanlaisensa murheellinen tarina, johon ei ole syytä suhtautua yliolkaisesti. On valitettavasti mahdollista, että koronapandemian ja sitä seuranneen taloudellisen taantuman myötä asunnottomien määrä tulee kasvamaan.

Mitä meidän tulisi sitten tehdä asunnottomuuden vähentämiseksi? Ensinnäkin akuutti ulkosalla asuva 740 ihmisen joukko tarvitsee katon päänsä päälle. Tämän unohdetun kansanosan auttaminen täytyy olla kunniakysymys hyvinvointiyhteiskunnallemme. Oma sydämeni sanoo, että vasta kun olemme saaneet oman maamme kansalaiset takaisin jaloilleen, niin voimme myös uskottavasti auttaa muita.

Julkishallinnon näkökulmasta asunnottomuuden vähentämisessä avainroolissa ovat kunnat. Kuntien vastuulla on järjestää ihmisarvon takaavat olosuhteet eli lämmin ruoka, peseytymismahdollisuudet ja lämmin yösija. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan kaikilta osin toteudu. Mikäli ihminen ei saa tarvittavaa lepoa ja joutuu yöpymään epämääräisissä olosuhteissa sekä jatkuvassa pelossa, niin se vie kenen tahansa toimintakyvyn auttaa itseään. On väärin, että asunnottomien majoitustilat ja yöpaikat täyttyvät niin ääriään myöten täyteen, ettei kaikille halukkaille riitä yösijaa.

Asunnottomat törmäävät myös paikoin kuntarajojen aiheuttamaan byrokratiaan. Jokaisella kunnalla on velvollisuus huolehtia vain oman kuntansa asunnottomista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ensisuojista käännytetään monesti pois ihmisiä, jos nämä ovat kirjoilla muun kunnan alueella. Käytäntöjä tulee tältä osin muuttaa tai vähintään lisätä inhimillistä neuvontaa ja ohjausta.

Asunnottomuuden ehkäisemiseksi on olemassa myös iso joukko muita toimenpiteitä, jotka on laitettava määrätietoisesti kuntoon. Esimerkiksi velkaneuvontaan on päästävä nykyistä nopeammin. On häpeällistä, että esimerkiksi kotikunnassani Oulussa velkaneuvonnan jonot ovat pahimmillaan olleet jopa puolen vuoden mittaisia.

Konkurssin tehneitä yrittäjiä ja velkaongelmaisia tulee auttaa ulosoton suojarajan korottamisella 900 euroon nykyisestä 678,90 eurosta.

Verotusta tulee laskea myös matalissa tuloluokissa, jotta palkasta jää enemmän käteen ja sosiaaliturvaa viedä negatiivisen tuloveron suuntaan.

Kaupunkiseutujen asuntopolitiikalla tulee vastata siihen, että markkinoilla on riittävästi kohtuuhintaisia kohteita saatavilla. ARA ja muu tuettu asuminen tulee kohdistaa vahvemmin aidosti sosiaalisin perustein mm. asunnottomille ihmisille.

Lisäksi rakennusmääräysten tulee sallia pienempiä asuntokokoja, joissa vuokrataso on kohtuullinen. Pieni, mutta edullinen koti on aina parempi kuin taivasalla asuminen.

Nämä ovat toki vain muutamia vaatimattomia osaratkaisuja monisyisessä ongelmassa. Ilman päättäjien aktiivista otetta ja monenkeskeistä yhteistyötä muutosta parempaan ei ole kuitenkaan luvassa.

Siksi toivon, että asunnottomuutta ilmiönä tehtäisiin nykyistä paremmin näkyväksi ja sen hoitamista akuuttina ongelmana priorisoitaisiin aikaisempaa korkeammalle. Tämä on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa pandemian myötä on olemassa mahdollisuus, että asunnottomuus kääntyy maassamme takaisin kasvun tielle.

Lisätietoja Asunnottomien yöstä: https://asunnottomienyo.fi/tapahtumat/