Julkaistu Seutumajakassa 17.4.2024

Lukuisat kokemukset, havainnot ja tutkimukset tukevat käsitystä, että suomalaisilla työmarkkinoilla esiintyy vanhempiin työntekijöihin kohdistuvaa ikärasismia. Maassamme jätetään hyödyntämättä yli 100 000 50–64-vuotiaan töitä etsivän työelämän konkarin kokemus, taito ja viisaus.

Jos vanhempi työntekijä joutuu hakemaan uutta työtä, on kohtelu usein epäoikeudenmukaista ja täysin kohtuutonta. Hakutilanteessa ei välttämättä suoda edes näytön paikkaa. Eläketurvakeskuksen verrattain tuoreen tutkimuksen mukaan erityisesti yli 55-vuotiaiden kohdalla ikään liittyvät ennakkoluulot ovat suurimpia esteitä palkkaamiselle. Edes työvoimapula ei muuta mieltä. Säännön vahvistava poikkeus näyttää olevan työnantajayrityksille tutut, vastikään eläköityneet työntekijät.

Mielestäni työnantajayritykset syyllistyvät tähän ikärasismiin vastoin omaa etuaan. Monille yrityksille tasainen ikäjakauma olisi hyödyllistä. Se jakaisi työnantajariskiä eri ikäluokkien välillä. Erityisesti merkitystä on konkareiden kokemuksilla, verkostoilla ja maltilla. Vuosikymmeniä työelämässä olleille kertyy markkinatuntemusta; käsitystä pitkistä markkinakaarista sekä niiden ymmärrystä. Niin ikään pitkään samalla toimialalla työskennelleille kertyy kokemusta ja ymmärrystä alan erityispiirteistä ja käytänteistä.

Vanhempien työntekijöiden verkkaisuus nähdään helposti ongelmana. Tätä fyysistä kyvykkyyttä voi käyttää perusteena fyysisesti erittäin vaativissa työtehtävissä. Tavallisissa työtehtävissä verkkaisuus ei kuitenkaan vähennä kykyä täsmällisyyteen ja taitoa saada asiat kerralla kuntoon. Nuorempien työntekijöiden liikkeet voivat kieltämättä olla nopeita ja näyttäviä, mutta tuloksia ne eivät aina takaa.

Konkarit ovat työuransa aikana nähneet ja eläneet Suomen kehityksen mukana. Työuran lopputaipaleella tänä aikana kertynyt oppi on mahdollista välittää seuraaville sukupolville niin yksilöiden kuin yrityksen hyödyksi. Konkareilla on suurempi valmius sitoutua työnantajaan, kun henkilökohtainen elämäntilanne on jo asettunut. Samalla valmius neuvotella omista eduista on myös suurempi, kuin nuoremmilla, joilla elämä vielä rakentuu.

Käyn maanantaisin yritysvierailuilla tutustumassa yrityskentän todellisuuteen niin Pohjois-Pohjanmaalla kuin Kainuussa. Olen näillä vierailuilla huomannut, että niissä yrityksissä, joissa viihdytään ja arvostus on molemminpuolista, myös eläköidytään. Jos yrityksessä käydään vain kääntymässä, ovat ne harvoin yhteiskunnan houkuttelevimpia yrityksiä.

Tosiasia on se, että suomalainen yhteiskunta vanhenee ja sen työntekijät siinä samalla. Konkareiden määrä suomalaisilla työmarkkinoilla ei tule vähenemään. Kilpailuetu tuleekin olemaan niillä yrityksillä, jotka tunnistavat, että konkari ei ole vain kuluerä, vaan voimavara.