Suomessa on jo pitkään vallinnut kummallinen ilmapiiri laittomien lakkojen ympärillä. Toisin kuin muissa pohjoismaissa, meillä laittomia lakkoja järjestetään vähät välittäen niiden seurauksista. Tässä ovat kunnostautuneet erityisesti liittojohtajat, jotka kuittaavat laittomat lakot ja miljoonatappiot verovähennetyillä jäsenmaksutuloilla ja olankohautuksella. Laittomien lakkojen läpi sormien katsomisesta on tullut maan tapa – se on laillistettua rikollisuutta.

Määritelmällisesti laiton lakko on lakko, joka loukkaa voimassa olevaa työehtosopimusta. Rikoksen määritelmä puolestaan sisältää laittomaan tekoon syyllistymisen. Mikäli jokin taho järjestää laittomuuksia järjestelmällisesti puhutaan järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Kotimaan laittomia lakkoja mittaavat tilastot eivät kestä vertailua suhteessa muihin Pohjoismaihin. Siinä missä Suomessa on vuosittain runsaat sata laitonta lakkoa, niin Ruotsissa niitä on keskimäärin kaksi. Myös kansainvälisesti vertailtuna Suomi lukeutuu varsin lakkoherkkiin maihin.

Nykyinen seuraamusjärjestelmämme on puutteellinen, eikä se pysty ehkäisemään kuin nimellisesti laittomia lakkoja. Suomessa hyvityssakon maksimimäärä on huomattavasti pienempi verrattuna pohjoismaiseen käytäntöön, vain noin 30 000 euroa. Sanktioiden alhainen taso on tehnyt laittomista lakoista houkuttelevan kiristyskeinon ammattiliitoille. On käsittämätöntä, että laittomista lakoista määrätään liitoille vain muutamien tuhansien eurojen sakkoja. Sakko ei ole missään suhteessa oikeudenmukainen työnantajalle ja yhteiskunnalle aiheutuneisiin tappioihin nähden, jotka voivat kohota jo päivässä miljooniin euroihin.

Selittävä tekijä Suomen ja muiden Pohjoismaiden laittomien lakkojen määrälliselle erolle löytyy lainsäädännöstä ja sopimisen kulttuurista. Suomessa palkansaaja ei ole velvollinen korvaamaan laittomasta lakosta aiheutuneita vahinkoja työnantajalle. Laittomaan lakkoon osallistuminen ei ole myöskään irtisanomisperuste. Sen sijaan kaikissa muissa Pohjoismaissa liitoilla on täysi vahingonkorvausvelvollisuus laittomista lakoista sekä työntekijöillä henkilökohtainen vastuu. Ruotsissa työehtoneuvottelut valmistellaan jo hyvissä ajoin ennen seuraavaa neuvottelukierrosta. Siellä tahtotila on yhteinen, kun sekä työntekijät että työnantajat haluavat puolustaa ruotsalaista työtä!

Maamme tapa ei voi olla se, että järjestelmällisiin laittomuuksiin syyllistyvät työmarkkinajärjestöt eivät joudu asianmukaiseen korvausvelvollisuuteen aiheuttamastaan vahingosta. Tähän johtopäätökseen tuli myös pääministeri ja SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa, joka ryhdikkäästi 1980-luvulla nosti silloisia korvauksia laittomista lakoista ja sitoi lakkosakot indeksiin. Samaa rohkeutta kaivattaisiin nyt Sipilänhallitukselta, jonka tulisi lopettaa tämä epäterve maan tapa ja siitä hyssyttely.

Lainsäädäntöä korvausvelvollisuuden suhteen tulee päivittää ennen kuin seuraavan palkkaratkaisun sorvaaminen syksyllä 2016 alkaa. Olisi vähintään kohtuullista, että työtaistelusta tulisi ilmoittaa reilusti etukäteen ja sitä edeltäisi työtuomioistuimen käsittely ja uhkasakon määrittely, mikäli lakko on laiton. Näin ollen laittoman lakon seuraukset olisivat kaikkien osapuolten tiedossa jo ennen lakkoa.