Julkaistu Seutumajakassa 13.3.2024

Lakko on palkansaajaliikkeen järein työtaistelutoimi, jolla pyritään vaikuttamaan työehtoneuvotteluihin. Lakko ei ole keino kansanvallan ohittamiseen vapaassa maassa. Demokraattisessa maassa näkemyserot ratkotaan vaaleissa. Vaalien välillä saa ja pitää vaikuttaa. Vaikuttamisen on kuitenkin tapahduttava omalla ajalla, ei työnantajien kustannuksella.

Suomessa on voimassa työrauha, eli työehtosopimukset ovat pääosin voimassa syksyyn saakka. Työehtosopimusten ollessa voimassa ei ole perusteita lakkoilulle. Lakot ovat tällöin poliittisia. Silti ammattiyhdistysliike on täydellä ymmärryksellä aloittanut maanantaina kahden viikon lakot, jotka pysäyttävät tavaraliikenteen satamissa ja raiteilla.

Ay-pomoista lähtee tällä hetkellä paljon ääntä, jonka suhde totuuteen on vaihtelevaa. Liikkeen sanotaan kamppailevan sen olemassaolon puolesta. Puhetulvalla yritetään häivyttää taustalle se seikka, että lakoissa on ensisijaisesti kyse liittojohdon valta-asemasta. Yksikään liittopomo ei halua olla se, jonka kaudella menetettiin aiemmat “erioikeudet”.

Historiansa muistavat tietävät, että ammattiyhdistysliike on taittanut lukuisten hallitusten tahdon 1990-luvulta lähtien. On täysin kestämätöntä suomalaisen yhteiskunnan kannalta, että yhdellä eturyhmällä on oikeus muuttaa kansan tahtoa.

Hallituksen antama esitys työrauhalainsäädännöstä tuo lait samalle tasolle Suomen olennaisten verrokkimaiden kanssa. Jatkossa poliittisten lakkojen vaikutusten on jäätävä 24 tuntiin, samasta asiasta saa lakkoilla vain kerran ja laittomiksi todettuihin lakkoihin osallistumisesta langetaan sakot. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Saksassa poliittiset lakot ovat kokonaan kiellettyjä.

Tähän mennessä ay-liikkeen valtapelin hinta suomalaiselle yhteiskunnalle on ollut yli miljardi euroa. Samalla lakot ovat vaikeuttaneet tavallisten ihmisten arkea ympäri Suomea. Jää epäselväksi, muistetaanko ja ymmärretäänkö Hakaniemessä kuluneiden neljän vuoden aikana yhteiskuntaa ja ihmisten arkea runnoneet shokit. Takana on koronapandemia, kansainvälisen logistiikan oikosulku, energiakriisi, inflaatio, kasvaneet korot ja Venäjän markkinan häviäminen hyökkäyssodan jälkeen.

Suomalaisia työmarkkinoita on yritetty uudistaa jo kolmen vuosikymmenen ajan. Tässä työssä kumpikin työmarkkinaosapuoli on ollut mukana. Neuvottelupöydästä on usein poistuttu laihoin, lähes olemattomin tuloksin. Raskaasti velkaantuneella ja taantumaan ajatuneella Suomella ei ole enää varaa tuloksettomiin neuvotteluihin.

Hallitus jatkaa maltillisia työmarkkinauudistuksiaan, vaikka niitä vastustetaan ulkoparlamentaarisin keinoin. Uudistuksienkin jälkeen Suomessa saa lakkoilla. Ennen kaikkea sen jälkeen on selkeämpää, että työajalla tehdään töitä ja omalla ajalla politiikkaa.