Pohjois-pohjalaisella konepajalla on tilipäivä ensi perjantaina. Rahaa tilillä ei ole. Ei siksi, että töitä ei ole tehty, vaan siksi, että iso asiakas päätti yksipuolisesti siirtää maksuaikaa 30 päivästä 60:een. Lasku on tehty. Työ on tehty. Raha on jonkun muun tilillä.

Kuvaamani ilmiö on valitettavasti liian yleistä suuryritysten ja pk-yritysten välisessä liiketoiminnassa. Maahamme on iskostunut tapa, jossa suuremmat yritykset jättävät laskunsa maksamatta normaalissa aikataulussa. Tämä on täysin tuomittavaa ja hyvinvointiyhteiskunnalle vahingollista.

Käännetäänpä asetelmaa palkansaajan näkökulmaan. Miltä tuntuisi, jos työnantaja yhtäkkiä ilmoittaisi, että seuraavan palkan saa kahden kuukauden päästä? Vuokran maksu lykkääntyy. Ruokakaupassa tingitään. Lapsen harrastusmaksut odottavat. Säästöt hupenevat, jos niitä ylipäänsä on. Tämä on arki, johon pk-yrittäjä heitetään suuryrityksen yksipuolisella ilmoituksella.

Yrityksen kohdalla seuraamusten vaikutus on kahta kovempi, jos kyse on työllistävästä yrityksestä. Kyky palkanmaksuun voi olla kiinni yhdestäkin tilauksesta. Kurjuuden kierre ja pahimmillaan konkurssi ovat valmiita, kun maksamattomien laskujen vaikutukset alkavat kertautua.

Pk-yritysten mahdollisuudet kieltäytyä maksuaikojen pidennyksistä ovat hyvin rajallisia, kuten ovat myös niiden mahdollisuudet riitauttaa sopimuksia. Oikeudenkäynneissä suuryritykset ovat etulyöntiasemassa. Hiljenemisellä vältetään myös taloudelliset kostotoimenpiteet, etenkin pitkäaikaisten sopimusten kohdalla.

Tällä hetkellä joka kolmas suomalainen pk-yrittäjä odottaa saataviaan. Kahdeksan vuotta Suomen Yrittäjät on mitannut tätä ilmiötä. Kahdeksan vuotta luku on pysynyt samana. Mikään ei ole muuttunut.

Maksuajan pidentäminen on tietenkin täysin sopivaa, jos siitä sovitaan yhdessä. Yksipuolinen ilmoitus asiasta ei kuitenkaan ole sopimista, vaan sanelua, ja tällainen saneleminen on laitonta.

Toiminnallaan suuryritykset yrittävät pönkittää omaa kassaansa. Kun laskut jätetään maksamatta, on rahaa “vapaana” muuhun. Samalla tappio pienemmälle yritykselle ja yhteiskunnalle on merkittävä. En usko suuryritysten lopulta hyötyvän hyväksikäytöstä, sillä vahvimman oikeus ei ole kestävä tilanne yritysten välisistä maksuajoista sovittaessa. Luottamus on nimittäin valttia kaupankäynnissäkin ja ahneilla on tunnetusti oma loppunsa.

Kokoomuksen tavoitteena on vahvistaa pk-yritysten asemaa, velvoittamalla viranomaisia valvomaan maksuehtolain noudattamista. Viranomaisen on annettava lakia rikkoville yrityksille lähtökohtaisesti julkinen huomautus, ja jos se ei riitä niin julkinen varoitus, sekä kielto lainvastaisen menettelyn jatkamiselle. Suuryritysten toiminnassa ei nimittäin ole kyse maksukyvyttömyydestä, vaan maksuhaluttomuudesta.