Kirjoitus on julkaistu Forum24-lehden vieraskolumnina 24.11.2016.
Suomi on maa, jolla on pitkät perinteet maastamuutosta. Viimeisten vuosikymmenten aikana tilanne on kuitenkin kääntynyt päälaelleen. Maahanmuutto on kasvanut merkittävästi ja samalla ulkomaalaisten määrä väestöstä. Samaan aikaan on käynyt ilmeiseksi, että sosiaalivaltiomme taloudellinen toimivuus on mitä enemmissä määrin ehdollinen ja rajallinen.
Nykyistä järjestelmää on koeteltu ennen näkemättömällä tavalla, kun isot pakolaisvirrat ovat vaeltaneet konflikteja ja sotia pakoon. Yksinään viime vuonna maahan pyrki 32 500 pakolaista, joista arviolta kolmannes tulee samaan turvapaikan. On sanomatta selvää, että Suomen kantokyky ei kestä tällaista pysyvästi.
Kotimaista keskustelua maahanmuuttopolitiikasta leimaa ääripäät, joissa keskustelu rajoittuu yksisilmäisiin vaatimuksiin rajojen aukaisemiseksi tai kiinni laittamiseksi. Todellisuudessa meillä ei ole kumpaankaan varaa. Suomi on kiistattomasti hyötynyt vapaasta liikkuvuudesta ja globalisaatiosta.
Äärimmilleen vietynä rajoittamaton liikkuvuus ja vastikkeettomat sosiaalietuudet ovat kuitenkin auttamattomasti ristiriidassa. Jos haluamme säilyttää mahdollisuuden vapaaseen liikkuvuuteen, on meidän rajoitettava ja asetettava tietyt reunaehdot sosiaalivaltion tarjoamille palveluille. Ilman omaa vaivannäköä ei pitäisi olla oikeutettu suomalaisiin sosiaalietuihin.
Suomalaiset ovat jo liian pitkään tarjonneet avokätiset sosiaalietuudet, eikä maahanmuuttajien ole tarvinnut ottaa taloudellista vastuuta itsestään. Tämä siitä huolimatta, että se olisi usein myös heille itselleen parasta. Anteliaat sosiaalietuudet ja jäykät työmarkkinoiden rakenteet ovat pitäneet huolen, että maahanmuuttajille edes vuosikymmen ei riitä välttämättä ajanjaksona työllistymiselle.
[pullquote align=”right” cite=”” link=”” color=”” class=”” size=””]Suomessa pitäisi siirtyä malliin, jossa ulkomaalaisten tulisi maksaa lainapainotteisesti muuttoliikkeestä ja integraatiosta syntyvät kustannukset.[/pullquote]
Tästä epätoivottavasta kehityksestä syntyneet taloudelliset ristiriidat olisi kuitenkin helposti ratkaistavissa. Ensinnäkin paikallista sopimista on työmarkkinoilla lisättävä, irtisanomissuojaa kevennettävä ja työllistämisen kustannuksia madallettava. Helpottamalla työn saamista mahdollistetaan ihmisten itsensä elättäminen.
Toisekseen Suomessa pitäisi siirtyä malliin, jossa ulkomaalaisten tulisi maksaa lainapainotteisesti muuttoliikkeestä ja integraatiosta syntyvät kustannukset. Tämä sen vuoksi, että sosiaalivaltio tulisi nähdä pikemminkin eräänlaisena vakuutusjärjestelmänä, josta ulkomailta tulevan terveen työikäisen täytyy olla valmis maksamaan ennen tukien nauttimista.
Ilman muutoksia maahanmuuton välittömät kustannusvaikutukset pitävät huolen siitä, että edessä on kilpailukykyä heikentäviä veronkorotuksia. Suomalaisen veronmaksajan tehtävänä ei ole maksaa kaikkea kaikille.
Janne Heikkinen
Kempeleen kunnanvaltuuston puheenjohtaja (kok.)
