Ensi keväänä Suomessa käydään kuntavaalit. Kuntien tulevaisuuden kannalta on oleellisen tärkeää, että ehdolle asettuu runsaslukuinen joukko päättäjiksi pyrkiviä henkilöitä, jotka ovat valmiita tekemään oikeat ja kaukokatseiset ratkaisut – puoluekannasta riippumatta.

Itse asetuin ehdolle ensimmäistä kertaa kunnallisvaaleissa vasta 18-vuotiaana. Pääsin valtuustoon läpi oman ryhmäni viimeisenä. Toisella kerralla olin ryhmäni äänikuningas. Tällä kuntalaisten myöntämällä valtakirjalla olen vuosien aikana päässyt toteuttamaan lähes kaikki tavoitteeni yrittäjämyönteisen, liikunnallisen ja lapsiperheystävällisen kunnan kehittämiseksi.

Viimeiseen 8 vuoteen on mahtunut paljon käänteitä niin rivivaltuutettuna, kunnanhallituksen varapuheenjohtajana kuin valtuuston puheenjohtajana. Missään vaiheessa tie ideoista todeksi ei ole ollut nopea moottoritie, vaan uskoa ja sinnikkyyttä vaativa mutkitteleva polku täynnä odottamattomia yllätyksiä.

Valtuutettuna tavoitteeni on ollut jättää kunta paremmassa kunnossa tuleville sukupolville, mitä se oli minun sen saadessani. Tämä tavoite oli toki haastava alunpitäen, sillä niin laadukasta ja määrätietoista kehittämistyötä päättäjät olivat tehneet myös ennen omaa aikakauttani. Se, miten tässä tavoitteessa olemme vuosien jälkeen onnistuneet, jää kuntalaisten ja tulevien vastuunkantajien arvioitavaksi.

[pullquote align=”right” cite=”” link=”” color=”” class=”” size=””]Kiitollisuuteni on syvää tietoisuutta siitä, että olen saanut olla osana suurempaa kokonaisuutta, joka on ollut olemassa ennen ja jälkeen minun vaikuttamistyön.[/pullquote]

Tämä ainutlaatuinen matka ei olisi ollut koskaan mahdollinen ilman lukemattomia ystäviä ja heidän kanssa käytyjä innostavia kunnan tulevaisuutta visioivia keskusteluja. Erityismaininnan omasta ryhmästäni ansaitsee Hannu Vesala, joka on ollut nämä vuodet kiistattomasti läheisin valtuustokollegani ja ystävä paikallaan kaikissa käänteissä. Lisäksi yhteistyö kunnanjohtaja Tuomas Lohen ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Antti Ollikaisen kanssa on ollut saumattoman sujuvaa ja syvään keskinäiseen luottamukseen pohjautuvaa.

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen ajastani Kempeleen kunnanvaltuustossa. Se on kehittänyt minua ihmisenä ja vaikuttajana paljon siitä, kun ensimmäistä kertaa ääni väristen – mutta visiostani vakuuttuneena – pidin puheenvuoroa valtuustosalin nuorimpana.

Näiden vuosien aikana en ole koskaan eksynyt kuvittelemaan, että kunnanvaltuusto ja sen tuoma valta olisi ollut minun omaani, vaan ainoastaan lainassa kempeleläisiltä äänestäjiltä. Sen vuoksi koen velvollisuudekseni ilmoittaa avoimesti ja hyvissä ajoin, että tämä kausi jää osaltani toistaiseksi viimeiseksi rakkaassa kotikunnassa. En pyri jatkokaudelle Kempeleen kunnanvaltuustoon ensi kevään vaaleissa. Omasta jatkosta politiikan parissa kirjoitan lähiviikkoina lisää.