Julkaistu Seutumajakassa 8.4.2026

Omaan oikeustajuuni ei ole koskaan mahtunut ajatus, että yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavia tai vakaviin rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä ei voitaisi poistaa maasta. Ajatus on yksinkertainen. Jos joku tulee tänne ja rikkoo vakavasti yhteisiä sääntöjämme, hänen ei kuulu jäädä.

Samalla olen koko poliittisen urani ajan ajatellut, että on hölmöä sulkea maamme ovet osaavilta tekijöiltä. Suomi tarvitsee tekijöitä. Tarvitsemme ihmisiä, jotka haluavat rakentaa tätä maata, tehdä työtä ja kantaa vastuuta.

Mutta yhtä selvää minulle on ollut myös se, että vielä suurempi virhe on olla vaatimatta saapujilta työntekoa, lakien noudattamista ja maan tapojen kunnioittamista. Ilman näitä vaatimuksia emme rakenna kestävää yhteiskuntaa vaan horjutamme sitä.

Suomi ei ole sattumalta toimiva yhteiskunta. Jokainen toimiva länsimainen yhteiskunta perustuu ihmisten keskinäiselle luottamukselle ja yhteenkuuluvuuden tunteelle. Me luotamme siihen, että kaikki noudattavat lakeja, tekevät osansa ja kunnioittavat yhteisiä pelisääntöjä.

Tätä luottamusta ei voi säätää lailla, mutta sen voi menettää huonoilla päätöksillä.

Tämä luottamus rakentuu arjessa. Meiltä odotetaan työntekoa, vastuunkantoa, kielen osaamista ja lakien noudattamista. Siksi on myös perusteltua vaatia samaa kaikilta, jotka tänne tulevat. Kyse ei ole kovuudesta vaan oikeudenmukaisuudesta. Samat velvollisuudet kaikille. Se on tasa-arvoa.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että kotoutumisen on oltava todellista. Kieli, työ ja yhteiskunnan pelisääntöjen ymmärtäminen eivät ole lisäosia vaan perusta. Siksi esimerkiksi uudessa kansalaisuuskokeessa vaadittava kielitaito tai maahanmuuttajien kotiopetuksesta varhaiskasvatukseen ohjaavat ratkaisut eivät ole yksityiskohtia. Ne ovat osa sitä, miten rakennamme yhteistä Suomea.

Suomi on tehnyt pitkään sinisilmäisiä virheitä maahanmuuttopolitiikassa. Järjestelmää on voitu käyttää hyväksi, päätöksiä on voitu kiertää ja pahimmillaan turvallisuus on vaarantunut.

Suunta on kuitenkin nyt vihdoin muuttumassa. Maahanmuuton hyväksikäyttöä on ryhdytty laittamaan kuriin, kotoutumista vahvistetaan ja työntekoon velvoitetaan aiempaa selkeämmin. Lainsäädäntöä on kiristetty niin, että järjestelmän porsaanreikiä suljetaan ja väärinkäytöksiin puututaan.

Yksi keskeinen periaate on vihdoin tuotu käytäntöön. Rikoksiin syyllistynyt maahanmuuttaja voidaan poistaa maasta. Samoin suojeluasema voidaan lakkauttaa, jos henkilö syyllistyy törkeään rikokseen tai vaarantaa kansallista turvallisuutta. Näin pitääkin olla.

Mutta lopulta kysymys on yksinkertaisempi kuin yksikään lakipykälä. Suomen ovet ovat avoinna jokaiselle, joka on valmis tekemään töitä, noudattamaan maan lakeja ja kunnioittamaan sen tapoja. Tämä on reilu sopimus ja samalla välttämätön. Jos tähän ei ole valmis, viesti on yhtä selkeä. Tänne ei ole pakko tulla.