Julkaistu Kaleva Median paikallislehdissä 25.3.2026

Perintövero jarruttaa Suomea Olen kannattanut perintö- ja lahjaveron poistamista koko poliittisen urani ajan enkä vain silloin, kun aiheesta on ollut poliittisesti kannattavaa olla tätä mieltä. Samaan aikaan Suomi on jäänyt yhä selvemmin poikkeukseksi: yhdessäkään naapurimaassamme perintöä ei enää veroteta kuoleman hetkellä.

Perintö- ja lahjaveroa puolustetaan ennen kaikkea sen tuottamilla verotuloilla. Tämä oli myös sen alkuperäinen tarkoitus. Pelkkä fiskaalinen hyöty ei kuitenkaan riitä oikeuttamaan veroa, jonka vaikutukset kohdistuvat omistajuuteen, yritystoimintaan ja suomalaisten mahdollisuuksiin vaurastua yli sukupolvien.

Nykyinen hallitus on tehnyt perintö- ja lahjaverotukseen joitakin korjauksia. Verovapaan osuuden alarajaa on nostettu, maksuaikaa pidennetty ja lahjaverotusta kevennetty. Muutokset helpottavat monen tilannetta, mutta ne eivät ratkaise ongelman ydintä.

Keskeinen ongelma on ajankohta: vero maksetaan silloin, kun omaisuus siirtyy, ei silloin kun siitä syntyy tuloa. Siksi perintö- ja lahjavero tulisi korvata luovutusvoittoverolla, jossa veroa maksetaan vasta omaisuutta myytäessä. Tällöin veronmaksu kytkeytyy maksukykyyn ja yksilöllä on mahdollisuus valita.

Keskustelussa huomio kiinnittyy usein harvoihin varakkaisiin, vaikka vaikutukset kohdistuvat laajasti tavallisiin suomalaisiin ja kotimaiseen omistajuuteen. Kireä perintöverotus kannustaa siirtämään omaisuutta ja omistusta Suomen ulkopuolelle. Yksi tehokkaimmista tavoista välttää vero on yksinkertaisesti muuttaa pois maasta.

Yrityskentässä tämä näkyy konkreettisesti. Sukupolvenvaihdoksen edessä helpoin ratkaisu ei aina ole jatkaminen, vaan myyminen. Moni suomalainen perheyritys on päätynyt ulkomaiseen omistukseen, koska verotus tekee jatkamisesta liian raskasta. Kyse ei ole haluttomuudesta jatkaa, vaan taloudellisesta pakosta.

Omat kokemukseni yritysvierailuilta tukevat tätä kuvaa. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, kuten esimerkiksi konepajoissa, maatiloilla ja myymälöissä, perintövero nousee toistuvasti esiin ongelmana. Kyse ei ole miljonääreistä, vaan tavallisista yrittäjistä, jotka haluaisivat siirtää elämäntyönsä eteenpäin.

Perintöverokeskustelussa sivuun jää usein myös inhimillinen näkökulma. Halu jättää seuraavalle sukupolvelle paremmat lähtökohdat, on syvällä ihmisyydessä. Se liittyy vastuuseen, välittämiseen ja pitkäjänteiseen ajatteluun, juuri niihin arvoihin, joita yhteiskunnassa yleensä pyritään vahvistamaan.

Siksi on perusteltua kysyä, miksi verotamme toimintaa, joka perustuu huolenpitoon ja tulevaisuuden rakentamiseen.

Jos haluamme vahvistaa kotimaista omistajuutta ja luoda edellytyksiä vaurastumiselle, verotuksen on tuettava tätä tavoitetta, ei vaikeutettava sitä. Suomen tulisi siirtyä malliin, jossa omistaminen ja sen siirtäminen on mahdollista ilman kohtuutonta verorasitetta.

Kyse on lopulta siitä, millaista maata haluamme rakentaa: sellaista, jossa omistaminen kannattaa vai sellaista, jossa siitä rangaistaan.