Julkaistu Kaleva-median paikallislehdissä 25.9.2024

Perintövero on suomalaisten eniten vihaama vero, eikä sen olemassaoloa puolusta kuin uhmakkaimmat vasemmistolaiset. Vero säädettiin alun perin valtion rahoitustarpeisiin. Nykyisin sen olemassaololle on keksitty monia keinotekoisia perusteluita, jotka eivät kestä kriittisempää tarkastelua.

Perintöveron väitetään olevan oikeudenmukainen, koska sillä tasataan varallisuuseroja. Todellisuudessa sosiaaliturvajärjestelmä ja muut veromuodot tasaavat tuloeroja jo huomattavan raskaasti. Lisäksi osa poliitikoista näkee, että valtio osaisi käyttää perinnöistä saatavat tulot yksilöä paremmin. Tämä on lannistava ajatus, jossa yksilön rooliksi jää vain muurahaisena oleminen valtion byrokraattisissa rattaissa.

On varsin luonnollista, että edeltävät sukupolvet pyrkivät jättämään tuleville sukupolville eväät paremman elämän luomiseen. Esimerkiksi meillä pohjoisessa on ollut kantavana periaatteena, että maa- ja metsätilat jätetään parempaan kuntoon kuin ne ovat saataessa olleet.

Perintöverotuksen kiivaimmat puolustajat puhuvat usein siitä, miten perinnöt saadaan ilman omia ansioita. Pidän tätäkin ontuvana väitteenä. Perheen tai suvun omaisuudesta on usein tosiasiassa huolehdittu yhdessä omistuksesta riippumatta. Haluaisinkin nähdä sen, joka väittää kesämökin tai pientilallisen perillisille, että he eivät ole antaneet osaansa ja auttaneet arkisissa askareissa.

Perintö- ja lahjaveron negatiiviset vaikutukset ulottuvat myös yrityksiin. Useita kotimaisia kannattavia yrityksiä on myyty ulkomaisiin käsiin perintöveron aiheuttamien rasitteiden vuoksi. Tuoreeltaan suomalaisten tunteman perheyhtiön Saarioisen johto on kertonut epävarmuudesta jatkaa suomalaisessa omistuksessa.

Tätä vauhtia Suomi muuttuu hiljalleen tytäryhtiötaloudeksi, jossa omistajuus on valunut maamme ulkopuolelle. Jokainen ymmärtää, että vaikeina aikoina yritystoiminta lakkautetaan ensiksi ulkomailla. Kyse on merkittävästä ongelmasta kasvolliselle omistamiselle Suomessa, jossa omistajat tuntevat yrityksen työntekijänsä ja työntekijät yrityksen omistajansa.

Tähän saakka perintöveron yhtenä keskeisenä ongelmana on ollut, että se on langennut maksuun heti läheisen kuoleman jälkeen. Onneksi Orpon hallitus pidensi maksuaikaa kymmeneen vuoteen, mutta maksuaikaan sisältyy edelleen liian ankara viivästyskorko.

Aina pelkkä halu jatkaa perheyrityksen toimintaa ei ole riittävän vahva, jotta voisi ottaa miljoonien lainaa veronmaksua varten. Tavallinen ihminen taas joutuu usein myymään perinnöksi saadun lapsuudenkodin tai metsäpalstan veron maksamiseksi.

Suomalaisten perinnöt olisivat parhaassa käytössä, kun yksilöt, perheet ja suvut saisivat itse päättää niiden kohtalosta. Siksi esimerkiksi Ruotsissa käytössä oleva luovutusvoittovero olisi parempi ratkaisu. Mallissa verot lankeavat maksettavaksi, kun perinnöksi saatu omaisuus päätetään myydä ulkopuolisille, eikä silloin kun se saadaan itselle. Pakottamisen sijaan ihmisillä on mahdollisuus tehdä päätös.

On selvää, että julkisen talouden heikon tilanteen vuoksi mittavien verouudistusten tekemiseen ollaan varovaisia. Orpon hallituksen päätös perintöverosta luopumisen selvittämiseksi on kuitenkin merkittävä edistysaskel. Selvityksen aikana käydään läpi muun muassa perintöverosta luopumisen sekä luovutusvoittoveron käyttöönoton suoria ja epäsuoria vaikutuksia.

Selvityksen jälkeen seuraavalla hallituksella on parempi mahdollisuus tehdä mielestäni oikea ja eettisesti kestävällä pohjalla oleva ratkaisu - korvata perintö- ja lahjavero luovutusvoittoverolla. Sen myötä Suomi voi lopulta olla maa, jossa meilläkin kannattaa omistaa.