Julkaistu alun perin Kalevassa 5.6.2019

Minun ei käy kateeksi näinä päivinä suomalaista pienyrittäjää.

Heidän äänensä ei ole liiemmin kuulunut viime viikkoina säätytalolla. Sen sijaan tulevan hallituksen ohjelmaa ovat olleet kunniavieraina kirjoittamassa kansainvälisten suuryritysten ja etujärjestöjen palkkaamat lobbaustoimistot.

Ikävä kyllä pienyrittäjillä ei ole vastaavaa taloudellista mahdollisuutta kalliisiin juoksupoikiin, sillä heidän täytyy luopua työnsä hedelmistä joka kuun lopuksi verottajan edessä – toisin kuin Hakaniemen keitaassa.

Onneksi pienyrittäjyydelle on olemassa aina vaihtoehtoja, jos SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukorantaa on uskominen. Hän osasi päivystävänä Twitter-viisaana laskea meille, että ”jos yrittäjyys tuottaa vähemmän kuin palkkatyö, niin kannattaa harkita palkkatyöhön siirtymistä.”

Ihmettelen vain, miksi emme kaikki ole aikaisemmin keksineet hakea kunnan virastoihin töihin.

Helpoksi ei ole pienyrittäjien arkea tehty myöskään nykymarkkinoilla, joita suuret toimijat epäterveellä tavalla määräävät.

Lukuisat pienyrittäjät ovat tahtomattaan törmänneet tilanteeseen, jossa isompi toimija on ilmoittanut yksipuolisesti maksuaikojen pidentämisestä. Nykyisin ei ole tavatonta, että rahat liikkuvat jopa 60 tai 90 päivän jälkeen siitä, kun suorite on siirtynyt sen tilaajalle.

Tällainen “pelaaminen” pienten yritysten maksuvalmiuden kustannuksella voi muodostaa jopa konkurssiriskin tai vähintään pullonkaulan kasvulle.

On huomionarvoista, että Suomen lainsäädäntö pitää oletusarvoisena kaupallisen sopimuksen maksuaikana 30 päivää. Tämän ylittävästä maksuajasta tulisi sopia erikseen, jos velallinen on elinkeinonharjoittaja.

Tästä huolimatta vain 42% Suomen yrittäjien teettämän gallupin vastaajista on erikseen sopinut asiasta. Kääntäen tämä tarkoittaa, että selkeän enemmistön kohdalla maksuajat ylittävät 30 päivää, jolloin tilaajaosapuoli toimii lainvastaisesti.

Nähdäkseni yksi tapa puuttua epäkohtaan olisi nykyisen lainsäädännön tuntuvampi toimeenpaneminen ja lainvalvonnan parantaminen.

Käytännössä tämä voisi tarkoittaa sitä, että mikäli yli 30 päivän maksuajasta ei ole erikseen sovittu, mutta tilaajayritys tällaista edellyttää, voitaisiin tilaajalle määrätä tuntuva sakko tai korvausmaksu.

Kuvatunlainen malli voitaisiin toteuttaa yrittäjälle yksinkertaisella matalan kynnyksen anonyymillä kantelulla, esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston alaisuuteen perustettavalle yksikölle.

Nykykäytännön korjaamisen tarve ei ole luonteeltaan mitenkään vähäpätöinen, sillä suurin osa uusista työpaikoista syntyy kasvaviin pk-sektorin yrityksiin.