Kirjoitus on julkaistu painetussa Kalevassa 20.5.2019

Hallitusneuvotteluissa on unelmoitu suurista hankkeista. Neuvottelujen vetäjän Antti Rinteen (sd) ajatuksena on ollut, että talouden raami ei saa olla ajattelun rajoitteena.

Tämä on huolestuttavaa. Hyvän nousukauden ollessa vauhdissa ja kahden peräkkäisen hallituksen merkittävien säästötoimien jälkeen, tämän vuoden vaalikeskustelussa kukaan ei puhunut enää säästöistä. Vaalilupaukset liikkuivat miljardeissa. Rinteen oma haarukka oli 1-3 miljardia euroa.

Suomessa on pitkä perinne harjoittaa vahingollista suhdannepolitiikkaa. Syksyllä 1990 talouskuplan huipulla ennen eduskuntavaaleja lisättiin valtion menoja eduskunnan suosiollisella myötävaikutuksella. Suuret leikkaukset olivat edessä syvän laman aikana 1992-93.

Valtiovarainministeriö varoitti Nokian menestyksen huipulla ennen vaaleja 2007 talouden kestävyysvajeesta. Hallitusohjelmaneuvotteluissa kestävyysvaje muuttui kuitenkin jakovaraksi. Neuvotteluissa jaettiin 1,3 mrd€ erilaisiin hyviin tarkoituksiin. Talouden menestys haluttiin turvata sillä, että työllisyysasteen tavoitteeksi asetettiin 72 prosenttia ja pitkän tähtäimen tavoitteeksi 75 prosenttia. Talous romahti 2009 ja elpyminen alkoi vasta, kun maamme kilpailukyky oli palautettu kivuliain kiky-toimin.

Nyt olemme jälleen suhdannekierron huippukohdassa. Ei siis ole lainkaan yllättävää, että jälleen rahaa ollaan jakamassa hyviin tarkoituksiin.

Miten tällainen jatkuva virhearviointi on mahdollista? Syy on, että poliitikot käyttäytyvät lyhytjänteisesti kuin holtittomat kuluttajat. Kun menee hyvin, kuvitellaan että menestys on ikuista. Kun menee huonosti, talouden realiteetit joudutaan ottamaan huomioon.

Juuri nyt hallitusneuvottelijoiden pitäisi ymmärtää, että julkisen vallan tehtävä on tasata suhdanteita. Hyvänä aikana säästetään, jotta huonona voidaan elvyttää ja turvata työpaikkoja.

Päätöksentekijöiden pitäisi keskittyä kahteen asiaan. Käyttääkö julkinen valta verorahojaan tehokkaasti? Suomessa julkisten palvelujen kustannusseuranta on puutteellista. Hintavertailulla, jossa myös laatu otetaan huomioon, voidaan saada kalliita yksikköjä lakkauttamalla lisäresursseja uusiin palveluihin tai laadun parantamiseen.

Poliittisessa päätöksenteossa ongelma on se, että aina rakennetaan jotain uutta, mutta mistään vanhasta ei kyetä luopumaan. Eduskunnalle ja hallitukselle on melkein mahdotonta priorisoida asioita keskenään. Hallitusohjelmaneuvotteluissa lähtökohdaksi pitäisi asettaa vaatimus: kun esität lisämenoja, kerro, mistä menosta otat vastaavan summan pois. Politiikan todelliset arvot näkyvät vasta, kun kaksi asiaa asetetaan tärkeysjärjestykseen.

Päätöksenteossa ei pidä myöskään unohtaa eurooppalaista näkökulmaa. Suomi on vaatinut muilta euromailta talouskuria ja euron sääntöjen noudattamista. Siksi on tärkeää, että Suomi itse noudattaa omia linjauksiaan. Suomen ei tule liittyä EU:n löperön talouspolitiikan maiden viiteryhmään.

Janne Heikkinen
Kansanedustaja (kok.)

Kimmo Sasi
Kokoomuksen eurovaaliehdokas