Julkaistu Kaleva-median paikallislehdissä 20.9.2023

Uusien hyvinvointialueiden taival on alkanut yskien. Ongelmat, joista osattiin varoittaa etukäteen, ovat pitkälti toteutuneet. Tilanne ei sikäli yllätä, sillä historian kirjoihin siirtynyt Rinteen-Marinin hallitus runnoi soteuudistuksensa lävitse hinnalla millä hyvänsä.

Vasemmistohallituksen ideologinen ratkaisu on johtanut tilanteeseen, jossa potilaiden lisäksi hyvinvointialueet itsessään vaativat hoitoa. Kaiken järjen mukaan tilanteen pitäisi olla päinvastoin. Uuden hallinnollisen tason rakentaminen on tuonut mukanaan yhtä isoja kasvukipuja. Yhtäällä hallinnon kulut ovat karanneet käsistä. Toisaalla palkanmaksun toimivuus ja potilaiden palvelun laatu unohtuvat.

Samalla uusia ongelmia syntyy, kun alueelliset erityispiirteet jätetään huomioimatta. Kun aiemmat toimivat soteratkaisut pakotetaan ylhäältä määrättyyn muottiin, jäävät aiemmin ihmisiä palvelleet ratkaisut helposti muotin ulkopuolelle. Tähän voidaan laskea myös hyvinvointialueiden lieveilmiöinä syntyneet julkiset eli niin kutsutut inhouse-yhtiöt. Ne ovat kaapanneet aiemmin yksityisten voimin toimineita palveluita julkiseen hallintaan.

Hyvinvointialueiden hinta on osoittautumassa kalliiksi kansantaloudellisesti ja ennen kaikkea inhimillisesti. Alueiden budjetit ovat kroonisesti alijäämäisiä. Rahaa puuttuu ennestään miljardi euroa ja vuosittain tarvitaan miljardi lisää. Vaikein osa tätä kokonaisuutta on kuitenkin potilaiden hukkaama aika. Historia osoittaa, että määrätietoisella työllä byrokratia kyetään saamaan kuriin ja talouden tunnusluvut oiottua. Sairauksista ja vammoista kärsivien ihmisten aikaa ei kuitenkaan koskaan saada takaisin. Esimerkiksi Pohjois-Suomen tapauksessa perusterveydenhuollon hoitoonpääsyn odotusajat vaihtelevat runsaasti. Noin puolet potilaista joutuvat odottamaan yli kaksi viikkoa.

Sotepalvelut, jotka tähtäävät potilaan pikaiseen hoitoon ja kunnioittavat heidän aikaansa, vähentävät kärsimystä. Tähän edellisen hallituksen hyvin aikein, mutta ideologisin keinoin toteuttama sote ei tarjoa tyydyttävää ratkaisua. Jos kärsimyksen vähentämistä tavoitellaan, ei hoidon tarjoajien välille pidä asettaa ideologista muuria.

Yhtenä pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman monista tavoitteista on kaataa tämä muuri. Hallitus nostaa ensi vuoden alussa aiemmin alennetun Kela-korvauksen kahdeksasta eurosta kolmeenkymmeneen euroon. Korotus tehdään, jotta ihmisillä on mahdollisuus käyttää perusterveydenhuollon palveluita niiden tarjoajasta riippumatta. Tätä varten valtion budjetista on varattu 335 miljoonaa euroa. Kela-korvauksen korotus on väliaskel koko kelakorvausjärjestelmän laajemmalle uudistukselle.

Sotepalveluiden hallitusohjelmakirjausten lista on laaja. Ohjelmassa on luvassa muun muassa palvelusetelijärjestelmän ja maksusitoumusten kehittämistä siten, että ihmisillä ja palveluntuottajilla on enemmän vaihtoehtoja. Hallituksen veropolitiikalla vaikutetaan myös ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen. Fysioterapia- ja toimintaterapiayritysten tuottama kotikuntoutus laajennetaan kotitalousvähennyksen piiriin. Samalla itse vähennyksen tilapäistä korotusta jatketaan vuoteen 2024.

Hallituksella ja sitä seuraavilla hallituksilla on iso työnsarka edessään maamme sotepalveluiden kanssa, sillä kaikki ovat naimisissa Marinin hallituksen ratkaisun kanssa. Jos odottavien potilaiden arvokasta aikaa halutaan kunnioittaa, ihmisten ajan kuuluu kulua muualla kuin hoitojonoissa ja sairauksien kurimuksessa. Tavoitteena on oltava ideologian sijaan terveystulokset.