Julkaistu Kaleva Median paikallislehdissä 3.7.2025
Suomen tämänhetkinen tehtävä on luovia maailmassa, jossa pelisäännöt muuttuvat viikoissa, eivät vuosikymmenissä. Maailmanlaajuisen kulkutaudin ja sitä seuranneiden sotien maailmassa vahvimmassa asemassa ovat maat, joiden talous on vankalla pohjalla. Talous ja turvallisuus ovat entistä selkeämmin nivoutuneet yhdeksi kokonaisuudeksi niin maailmalla kuin Suomessa.
Yhdysvaltojen ja Kiinan kaltaisten suurvaltojen tai Israelin ja Venäjän kaltaisten sotilaallisesti kyvykkäiden valtioiden toiminta perustuu talouteen, joka pystyy kantamaan sotien ja poliittisten päätösten kustannukset. Erityisesti tämä korostuu kyvyssä sitoutua pitkäjännitteisesti sotiin ja konflikteihin, mutta myös kyvyssä tehdä mittavia teollisuuspoliittisia päätöksiä.
Suomen tavoite ei ole olla sotija, eikä sitä edes toivota osaksemme. Talouden ja turvallisuuden käsikynkkää emme kuitenkaan pysty välttämään. Siitä syystä maamme tilanne on vakava. Ongelmalla on monta muotoa. Huoltosuhde vanhempien ja nuorempien ikäpolvien välillä on heikentynyt vuodesta toiseen. Talous ei ole kasvanut kohta kahteen vuosikymmeneen. Kirsikkana kakun päällä on alati vaikeammaksi muuttuva ulkomaailma. Tällaisessa tilanteessa puolustukseen ei panosteta panostamisen ilosta, vaan pakottavasta tarpeesta.
Näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa Venäjä tulee pysymään maana, joka uskoo vain voimaa. Ukraina on opettanut, että sodat eivät kestä kuukausia vaan vuosia. Kassan onkin kestettävä pidempään kuin vielä aiemmin saatoimme luulla. Samalla aseet on hankittava ja järjestelmät rakennettava jo rauhan aikana. Keskeisin ulkomailta saatu opetus liittyy taivaiden hallintaan: joka hallitsee ilmasotaa, hallitsee sodan kokonaiskulkua. Tätä on voitu todistaa tuoreeltaan Iranin eli Persian taivaalla.
Panostuksia puolustukseen onkin tehty paljon ja kiihtyvällä tahdilla hallitusten värimaailmasta riippumatta. Maamme puolustushankintojen kulmakivenä onkin monitoimihävittäjä F-35:n hankinta. Kokonaisuudessaan sillä on kymmenen miljardin euron hintalappu. Siihen kuuluu muun muassa itse asejärjestelmä, sitä tukevan infrastruktuurin rakentaminen ja järjestelmää käyttävien ja ylläpitävien sotilaiden koulutus. Ensimmäinen hävittäjä valmistuu tämän vuoden joulukuussa ja viimeinen viiden vuoden päästä. Päätös on siis suuri ja sitova niin rahan kuin ajan puolesta.
Puolustuspanostuksissa ei saa sortua numeroilla kikkailuun, vaan myös suorituskyvyllä on merkitystä. Tästä esimerkkinä reservin yläikärajan nosto 65-vuoteen, jonka hallitus käynnisti keväällä. Se ei ainoastaan tarkoita reservin määrän kasvua, vaan myös kasvanutta tarvetta kertausharjoituksiin. Samaan aikaan Puolustusvoimissa on jo havaittu, että reserviläisten kertausharjoituksia on myös pidennettävä, jotta kerratut asiat jäisivät muistiin.
Näiden lisäksi hallitus on valtuuttanut toistuvasti uusien erilaisten ammusten tilauksia, päättänyt TNT-räjähdeainetehtaan rakentamisesta Poriin, tilannut muun muassa merimiinoja ja kotimaisia kranaatinheitinjärjestelmiä.
Puolustukseen on panostettu jo paljon ja tarpeet ovat silti valtavia, eikä paine maailmalla hellitä. Monin tavoin epävarmana aikana vankka julkinen talous on selkänoja, ja sitä se on myös Suomelle. Jokaisella vakavasti otettavalla puolueella ja poliitikolla on edessään säästöpäätöksiä. Puolustuksesta ja sitä tukevasta taloudesta tinkiminen olisi olemassaolon panokseksi asettavaa uhkapeliä. Siksi Suomen tärkeimpiä tavoitteita tulevina vuosina on talouden tervehdyttäminen ja puolustuksen vahvistaminen. Janne Heikkinen
