Tiemaksulainsäädännön edistäminen on kirjattu Marinin hallituksen ohjelmaan. Se esittää kunnille mahdollisuutta ottaa käyttöön tiemaksut, mikä tarkoittaa käytännössä tietullien paluuta Suomeen. Esitys on järjetön monestakin syystä: se on ahkeruuteen ja työntekoon kohdistuva uusi haittavero. Hallitus on kertonut tavoittelevansa uusien työpaikkojen luomista. Jos vihervasemmistolaiset päättäisivät ottaa esimerkiksi Oulussa käyttöön tietullit ulkopaikkakuntalaisille, on vaikea uskoa, että työssäkäynti esimerkiksi Kempeleestä, Limingasta tai Iistä Ouluun ainakaan lisääntyisi.

Taloustieteen mukaan sitä kannattaa verottaa enemmän mitä halutaan vähemmän, ja sitä verottaa vähemmän, jota halutaan enemmän. Voin jotenkin sietää ajatusta esimerkiksi tupakan korkeasta verotuksesta, mutta miksi ihmeessä työssäkäyntiä halutaan verottaa korkeammin?

Epäilen, että hallitus on vieraantunut kehyskuntien ja harvaan asuttujen alueiden arjesta. Rinteen-Marinin hallitusohjelma kirjoitettiin Helsingin Säätytalolla, johon tulevat ministerit saapuivat ratikalla. Asiasta ylpeiltiin näyttävästi lehtiotsikoita myöten ja sitä pidettiin uuden ajan alkuna, jota se todellakin kuvasti. Nimittäin autoilijoiden kasvavan maksutaakan ja veroraipan aikakautena. Tuon punavihreän kuplan ehdoilla laaditussa hallitusohjelmassa ei ole otettu huomioon sitä, ettei tavallisen kansan arkinen työssäkäynti ratikkalinjojen ulkopuolella toimi ilman autoa. Useimmat pohjoisen perheet tarvitsevat useammankin auton arjen sujuvaan pyörittämiseen.

Asialla on myös erittäin vakava sosiaalinen ulottuvuus. Tiemaksujen taakka kaatuu erittäin epäoikeudenmukaisesti juuri pieni- ja keskituloisille. Ihmiset tarvitsevat toisiaan voidakseen hyvin. Sosiaalinen kanssakäyminen edistää terveyttä ja luo merkitystä elämään. Mitkä ovatkaan seuraukset, jos matka kehyskunnasta keskuskaupunkiin mummolaan, ystävän luo tai lasten urheiluharrastukseen jatkossa kallistuu vaikkapa kaksinkertaiseksi? Lisääntyykö yksinäisyys ja syrjäytymisuhka? Ainakin Lontoossa toteutetut tiemaksulaajennukset vähensivät tutkitusti matkoja ystävien ja perheenjäsenten luo. Hallituksen esitys uhkaa edistää yksinäisyyttä ja syrjäytymisriskiä.

Autoilijoiden riistäminen on mennyt jo liian pitkälle. Tieliikenteestä kerätään vuosittain veroina 8 miljardia euroa, josta palautuu vain miljardin verran murusia takaisin tieliikenteen kehittämiseen. Autoilijoiden jatkuva rankaiseminen hallituksen tuloautomaattina on kohtuutonta. Aiemmin Marinin hallitus päätti korottaa polttoaineverotusta 250 miljoonalla eurolla. Tämä tarkoittaa tavanomaiselle autoilijalle helposti keskimäärin 100 euron lisälaskua vuodessa kasvavina polttoainekuluina.

Edullinen autoilu edistää vapaata liikkumista, pitää talouden rattaat pyörimässä ja lisää ihmisten hyvinvointia. Tätä hyvinvointia tarvitaan enemmän - ei vähemmän! Autoilusta ei voi tulla vain hyvätuloisten etuoikeus. Lasten harrastukset, palvelut, työt, vierailut mummolassa - kaikki tämä edellyttää suurimmalle osalle suomalaisista liikkumista autolla.

Marinin autoiluvihamielinen hallitus aikoo maksattaa punavihreät hattaran pehmeät unelmansa kehyskuntien autoilevilla omakotitaloasujilla. Erikoista on se, että miksi Keskusta edes ihmettelee oman kannatuksensa laskua, kun sen kannattelema hallitus lisää eniten verotaakkaa juuri sen omille perinteisille äänestäjilleen. Se voisi koska tahansa lopettaa tämän punavihreän järjettömyyden tulemalla pois hallituksesta.