Kirjoitus julkaistu Seutumajakassa 11.6.2025

Suomi heikensi puolustuskykyään 2010-luvun alussa, kun se allekirjoitti jalkaväkimiinojen käytön, tuotannon, siirtämisen ja varastoinnin kieltävän Ottawan sopimuksen. Pidin päätöstä jo silloin, paljon nykyistä nuorempana, kyseenalaisena. Siksi olen äärimmäisen tyytyväinen, että Orpon hallitus korjaa virheen ja vahvistaa Suomen turvallisuutta aloittamalla irtautumisen Ottawan sopimuksesta.

Miinojen käytöstä luopuminen osoitti ajankohdan päättäjien virheellisen, sinisilmäisen maailmankatsomuksen. Päätöksestä puuttui harkittu valtioviisaus. Suurvallat eivät missään vaiheessa allekirjoittaneet sopimusta, eikä Venäjäkään löydy allekirjoittajien joukosta. Omaehtoinen puolustuskyvyn rapauttaminen Venäjän naapurimaana ei ole ollut historian valossa viisasta, sillä kasakka ottaa sen mikä irti on.

Kokoomus otti kannakseen irtautua sopimuksesta jo vuonna 2014. Maamme puolustuskyvyn vahvistaminen jalkaväkimiinoilla on ollut itselleni tärkeä kysymys. Palvelin varusmiehenä Sodankylän jääkärikomppaniassa, jossa opin niiden merkityksen puolustajan työkaluna.

Jalkaväkimiinoille on vaihtelevalla menestyksellä etsitty korvaajia yli vuosikymmenen ajan. Tehtävä on ollut vaikea, etenkin jos tavoitteena on ollut löytää yhtä kustannustehokas korvaaja. Nähdäkseni vuodenvaihteesta alkaen miinoista käyty keskustelu kertoo siitä, ettei korvaavaa asejärjestelmää ole edelleenkään löydetty. Samaa viestiä kertoo myös se, että Puolustusvoimissa on selvitetty jalkaväkimiinojen hyötyjä nykyisessä tilanteessa.

Miinoja vastustetaan vetoamalla siihen holtittomaan kylvämiseen, mitä osalla maailman taistelukentistä on todistettu. Tämä ei sovi suomalaiseen sodankäynnin tapaan. Miinat asennetaan vasta, kun niitä tarvitaan. Ylipäänsä varomaton miinoittaminen on haitaksi, jos täytyy suorittaa vastahyökkäys. Onneksi Suomen pitkä perinne miinojen käyttämisessä ei ole unohtunut vuosikymmenen aikana.

Jalkaväkimiinojen palauttaminen tarkoittaa myös panostuksia niiden teollisen tuotannon uudelleenrakentamiseen. Lähtökohtaisesti miinoja valmistetaan omaan käyttöön, mutta mahdollisuuksia niiden vientiin voi syntyä. Suomalaisia miinoja kuitenkin käyttävät ensi sijassa suomalaiset puolustajat.

Suomi on edelleen laaja maa, jossa puolustajia on aina valloittajia vähemmän. Siksi jalkaväkimiinat ovat meille hyödyllisiä. Menemättä sotataidon yksityiskohtiin voi todeta, että ne estävät valloittajan sotajoukkojen mahdollisuuksia liikkua. Tästä kertovat myös Ukrainasta saadut sotaopit. Hyökkääjän etenemisvauhti ja -tahto vähenevät miinakauhun ansiosta.

Jalkaväkimiina on puolustajan ylivertainen työkalu, joka täydentää muita asejärjestelmiä. Hallitus palauttaa päätöksellään puolustajiemme työkalupakkiin kaivatun työkalun ja tasaa puntteja entisestään puolustajan eduksi.