Rinteen-Marinin hallitusta ei voi juuri kehua aikaansaamisistaan. Sen hallitusohjelman koko uskottavuus jo ennen koronakriisiä lepäsi työllisyystoimissa ja niiden onnistumisessa. Tuon huteran korttitalon pystyssä pysyminen vaati hallitusohjelman kirjoittamishetkellä laskelmien mukaan noin 60 000 uutta päätösperäistä työpaikkaa. Lämpimän kesän jälkeen talous alkoi kuitenkin sakata.

Viime talven epäsuotuisan talouskehityksen kruunasi koronakriisi, joka on ajanut julkistaloutemme ahdinkoon. Tämä tarkoittaa, että tarvitsemme yli 100 000 uutta työpaikkaa 75 %:n työllisyystavoitteen saavuttamiseksi. Tämä oli myös keskustan kynnyskysymys hallitukseen menolle. Valtion velkaantuminen on räjähtämässä käsiin ja tänä vuonna alijäämä on jopa 20 miljardin euron luokkaa. Ensi vuonna 7 miljardia euroa sillä rohkealla olettamalla, että korona selätetään.

Tätä vasten on hullunkurista, ettei hallituksella ole päätöstä yhdestäkään työllisyyttä lisäävästä rakenteellisesta uudistuksesta. Useat hallituspuolueet tyrmäsivät suoralta kädeltä VM:n virkamiesten esitykset 60 000:sta uudesta työpaikasta. Kokoomus on sen sijaan listannut todennetut keinot yli 100 000 uuteen työpaikkaan. Tekemättä ei voi jättää.

Jos työllisyystoimia ei ole saatu aikaan, niin ainakin hallitus on ollut yhdessä asiassa ehtiväinen. Verokuorman kasaamisessa ahkerien suomalaisten palkansaajien ja yrittäjien reppuselkään se on kyllä onnistunut. Ja nämä esitykset on annettu tismalleen ajallaan. Olen laskenut tämän kirjoituksen alle hallituksen veronkorotuksien saldoa tähän mennessä. Rinteen-Marinin hallituksen punavihreän ohjelman veronkorotukset sekä palkkojen veroluontoisten maksujen kasvu nostattaa verotusta kaikkiaan n. 1,9 mrd. euroa. Hallitus on laskenut vastineeksi joitain veroja alle 500 miljoonalla eurolla. Päätösten nettovaikutus on siis n. 1,4 miljardia euroa.

Jo sovitun työlistan päälle pääministeri Marin haluaa nostaa suomalaisten listaamattomien yritysten ja sekä lukuisten muiden yhteisöjen verotusta noin 700 - 800 miljoonan euron edestä lisää. Pääministerin esitykset eivät varsinaisesti edistä suomalaista omistamista ja ahkeruutta.

Silmiinpistävää on, että veronkorotukset hallitus on kohdistanut erityisesti autoileviin omakotiasujiin kehyskunnissa ja syrjäseuduilla. Jatkossa ahkera asiakkaansa luokse autoileva yrittäjä tai aamukuudelta ruokakaupan kassalle heräävä kehyskuntalainen saattaa joutua pulittamaan useamman satasen enemmän vuodessa vain siksi, ettei asu kaupunkikeskustassa. Ruuhkamaksut ja bensaveron korotukset uhkaavat viedä autoilun kustannukset alemman keskiluokan ulottuvilta.

Kaupan ostoskori kallistuu, kun bensaveron korotukset ohjautuvat logistiikkakustannusten kasvun myötä tuotteiden hintoihin. Lisäksi kuluttajan ostovoimaa syö rotan lailla se, ettei hallitus ole kompensoimassa nousseita palkan veroluontoisia sivukuluja. Hallitus siis antaa työn verotuksen nousta nettomääräisesti vuoden 2019 tasolta vuoteen 2021 mennessä arviolta yli 700 miljoonan edestä. Rutiininomaiset ansioverotuksen taulukkotarkistukset  sentään toteuttaan.

Ahkeruuden kannustimet särkyvät yksi kerrallaan, kun työpaikalla ei enää kannatakaan ottaa vastaan lisätunteja tai vastuullisempia työtehtäviä. Jo verrattain maltillisella 2500 €/kk palkkatasolla verottaja vie tienatusta lisäsatasesta jopa 50 euroa pois rippuen asuinkunnasta. Tätä tarkoittaa ihmisen tasolla vasemmistolainen himoverotus.

Hallitusohjelmassa lukee “Hallitus kannustaa yrittäjyyteen. Yhteiskunnan tulee pitää huolta yrittäjyyden kannusteista ja yritysten kannusteista työllistää.” Samalla se toimii kuitenkin päinvastoin, kun työllistämisen verokiila jatkaa kasvamistaan. Verokiilalla tarkoitetaan työantajan maksaman rahasumman ja työntekijälle jäävän rahasumman erotusta. Perusterveen 30-vuotiaan kirkkoon kuuluvan oululaisen 100 euron palkankorotus maksaa työnantajalle 122 euroa, josta hänelle käteen jää 54 euroa. On helppoa huomata, etteivät kannustimet ole kohdillaan.

Suomi tarvitsee verokapinan ja laajan veroelvytysohjelman koronakurimuksesta nousemiseksi. Hallituksen julkisten menojen massiivinen elvytysohjelma on väärä tapa toimia. Nyt rahankäytöstä päättävät virkamiesten ja poliitikkojen keskuskomiteat ja työryhmät. Veronalennukset sen sijaan lisäisivät ahkeruuden kannustimia ja toisivat vallan päättää elvytysrahasta ihmisille itselleen, eli kuluttajien käsiin.

Kaikki lähtee arvovalinnoista.

LIITE: Verolistausta

Hallitusohjelma  ja palkan sivukulut

Veronkorotukset, sivukulut ja suunnitelmat tähän mennessä:

• Palkan veroluontoisten sivukulujen nettokorotukset 2019 -> 2020 (400m€)
• Palkan veroluontoisten sivukulujen nettokorotukset 2020 -> 2021 (500m€, arvio)
• Bensa- ja diesel-veron korotus (250m€)
• Parafiinisen dieselin verotuen poisto (120m€)
• Ruuhkamaksut (???)
• Kotitalousvähennyksen heikentäminen (95m€)
• Tupakkavero (200m€)
• Alkoholivero (50m€)
• Virvoitusjuomien valmistevero (25m€)
• Lämmityspolttoaineiden veronkorotus (125m€)
• “Solidaarisuusveron” voimassaolon jatkaminen (100m€)

YHT.  1865 m€

Pääministeri Marinin ja SDP:n esitys lisäveroista (juhannushaastattelu 2020)

Listaamattomien yritysten veronkiristys (280 m€) Rahastojen ja lukuisten muiden yhteisöjen uusi lähdevero (250 - 400m€) Yritysten korkovähennysten rajoittaminen (100 m€)

YHT. 700 - 800 m€

Veronlaskut:

Sähköveroluokan II alennus (-245m€) Pienituloisten tuloveronkevennys (-200m€) Työsuhdematkalipun verovapaan osuuden korotus (-2,5m€) Täyssähköautojen autoedun ja käyttöedun verotusarvon alentaminen (-0,5m€) Alv-alarajan nosto yrittäjille (-20m€) Lämpöpumppujen siirtäminen sähköveroluokkaan II (-3,5m€) Tutkimusyhteistyön lisävähennys (-8m€)

YHT. -479,5 m€