Eriävä mielipide Itämeren kalastuskiintiöistä

(Jätetty maa- ja metsätalousvaliokunnan kokouksessa 7.10.2021)

Perustelut

Valtioneuvoston selvityksessään esittämä kanta Itämeren kalastusmahdollisuuksista on aiheellinen ja osittain perusteltu. Itämeren kaikki osat eivät ole samanlaisia, minkä vuoksi on tiukka maakohtainen sääntely paikoittain perusteltua. Esimerkiksi Itämeren pääaltaalla suojelutoimenpiteet ovat tarpeellisia vaelluskalakantojen heikon tilan vuoksi.

Valtioneuvosto esittää Kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICES:n esittämien suositusten noudattamista. Valtioneuvoston kanta on pääpiirteissään kannatettava. Ongelmaksi muodostuu seuraava kokonaisuudesta irrallinen ja vapaa-ajan kalastukselle sekä lopulta suomalaiselle yhteiskunnalle taloudellisesti kallis vaatimus:

“Suomi kannattaa lisäksi lohenkalastuksen sallimista vain neljän merimailin sisäpuolella sekä kalastuskauden rajoittamista toukokuun alusta elokuun loppuun.” (Valtioneuvosto, MMM2021-00623, 2)

Esitetyssä rajoituksessa valtioneuvosto tosiasiallisesti rinnastaa vapaa-ajan kalastuksen ammattikalastukseen, joka noudattaa entuudestaan neljän meripeninkulman rajoitusta. Rinnastus on harkitsematon sekä kohtuuton, koska sillä on lukuisia seuraamuksia:

Ensiksi, rajoitus estää kestävällä pohjalla olleen vapaa-ajan kalastuksen eli merilohen uistelun. Neljän meripeninkulman rajoitus käytännössä katsoen lopettaisi merilohen uistelun suurimmalta osin tai jopa kokonaan, sillä harrastus tapahtuu pääsääntöisesti neljää meripeninkulmaa kauempana olevalla alueella. Rajoituksen kohtuuttomuutta korostaa se seikka, että vapaa-ajan kalastajien osuus kokonaissaaliista Pohjanlahdella on jäänyt vain 5500 loheen, josta suomalaisten osuus on ollut eräiden arvioiden mukaan n. 1700 lohta, joka on murto-osa ICES:n alueelle laskemasta 77000 lohen kestävästä kokonaissaaliista.

Toiseksi, rajoitus vaarantaa lukuisten vapaa-ajan kalastukseen suoraan ja epäsuorasti liittyvien elinkeinojen tulevaisuuden. Vapaa-ajan kalastuksen kaupalliseksi arvoksi on arvioitu noin 100 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee lukemattomia työpaikkoja esimerkiksi erikoistavaroiden vähittäismyynnin, ravintola- ja majoitusalan palveluiden parissa.

Kolmanneksi, rajoituksella ei ole tutkimustietoon pohjautuvaa perustaa. ICES:n 15.9. julkaistu tutkimusraportti (ICES Advice on fishing opportunities, catch, and effort Baltic Sea ecoregion) ei anna perusteita valtioneuvoston esittämälle lohenkalastuksen neljän peninkulman rajoitukselle Pohjanlahdella. Päinvastoin, ICES:n raportti tuo esille muun muassa sen seikan, että lohikannat Itämeren pääaltaalla, jolla merkittävät rajoitukset ovat tarpeellisia, ja Pohjanlahdella eivät sekoitu keskenään.

*“However, genetic analyses of catch samples from Sweden and Finland show that salmon from AUs 4–6 do not occur in catches during the spawning migration (May to August) in the Gulf of Bothnia or the Åland Sea [ICES, 2021a]). If the sea fishery is limited to that area and time, stock projections indicate that up to 75 000 salmon could be harvested while allowing all stocks in AUs 1–4 to be above Rlim (Table 11a) while not affecting the weakest AU 5 stocks.” (ICES, Advice on fishing opportunities, catch, and effort Baltic Sea ecoregion, 11.) *

Lohikantojen ollessa erillään, ei Itämeren pääaltaalle tarpeellisia rajoituksien soveltamiselle ole tarvetta Pohjanlahdella. Lisäksi on huomioitava, että ICES ei itsekään suosita yleisesti kovia rajoituksia kuin pahimman tapauksen skenaarioissa, vaan tyytyy maltillisempaan arvioon (ICES, Advice on fishing opportunities, catch, and effort Baltic Sea ecoregion, 7). Valtioneuvoston valitsema kanta Pohjanlahden kalastusrajoituksen tapauksessa ei ole perusteltu päätös, vaan tarpeettoman pitkälle viety varotoimi tilanteessa, joka ei sitä tarvitse.

On laaja yksimielisyys siitä, että Itämeren pääaltaan, Pohjanlahden ja Suomenlahden lohenkalastuksen tulee olla vastuullista ja perustua tutkittuun tietoon. Paras tapa on kiintiöidä saalismääriä, eikä rajoittaa itse kalastusaluetta keinotekoisesti. Kalastuksen on myös kohdistuttava kutuvaelluksella oleviin yksilöihin ja tapahduttava kalastuskauden aikarajoituksilla touko-elokuun aikana.

Kuitenkaan edellä esitetyistä syistä johtuen, valtioneuvoston esittämää kantaa neljän meripeninkulman rajoituksesta Pohjanlahdella ei voi hyväksyä. Toteutuessaan se aiheuttaisi kohtuuttomia, tarpeettomia ja mielivaltaisia taloudellisia kustannuksia lukuisille vapaa-ajan kalastajille ja heistä riippuvaisille elinkeinoille.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitämme, että suuri valiokunta ottaa edellä olevan huomioon asian käsittelyssä.

Helsingissä 7.10.2021