Julkaistu Forum24-kaupunkilehdessä 11.8.

Laskut yhdistävät tavallisen kansalaisen ja yrittäjän arkea. Ei ole ennenkuulumatonta, että lasku unohtuu tai saapuu yllättäen. Inhimillisten virheiden tai sattuman ei pidä luoda vuosia kestävää perusteetonta taakkaa kansalaisen tai yrityksen harteille maksuhäiriömerkinnän muodossa.

Merkinnällä on monta tarkoitusta. Yksi niistä on tiedonjyväsenä toimiminen muun muassa vuokran- ja lainanantajille, jotta heillä olisi mahdollisuus tehdä punnittuja päätöksiä asiakkaan luotettavuudesta. Toinen on suojata kansalaisia mahdolliselta velkakierteeltä.

Kiistämätöntä on myös se, että merkinnän voi saada myös erehdyksen tai huolimattomuuden tai pelkän sattuman vuoksi. Varsin moni asia voi mennä pieleen laskun kulkiessa lähettäjältä saajalle. Erityisen rajusti tämä osuu yrittäjiin, joille maksuhäiriömerkinnän saaminen on helpompaa.

Maamme vasemmistohallitus on aloittanut mittavan lainsäädäntöhankkeiden kokonaisuuden, joilla tähdätään kansalaisten ylivelkaantumisen hillitsemiseen. Hallitus toimii ansiokkaasti jatkaessaan edellisen oikeusministerin Antti Häkkäsen aloittamaa työtä. Hankkeista erityisesti maksuhäiriöiden säilytysaikojen vähentäminen sekä positiivisen luottorekisterin perustaminen ovat olleet mediassa esillä.

Maksuhäiriömerkinnän säilytysaika on vähintään kaksi vuotta, riippuen maksuhäiriön syystä. Yritystoiminnan kannalta lyhytkin merkintä on kohtuuton, etenkin jos se on tullut inhimillisen erehdyksen kautta, ja maksut on lopulta maksettu pois. Pienikin merkintä vaikeuttaa yritysten mahdollisuuksia saada palveluita, joita yritystoiminta edellyttää, kuten esimerkiksi puhelinliittymää tai toimitiloja.

Maksuhäiriömerkinnät voivat myös siirtyä yksityiselämän puolelle, aiheuttaen stressiä, häpeää ja traagisia tilanteita. Pahimmillaan ne voivat ajaa ihmisen henkilökohtaisen elämän karille, tai jopa syöksykierteeseen.

Onko merkinnän lopulta tarkoitus tarjota tietoa kansalaisen tai yrityksen luotettavuudesta vai toimia rangaistuksena? Merkintöjen pitkät säilytysajat ja ehdottomuus yritysten kohdalla kertovat siitä, että ne nähdään enemmän rangaistuksina.

Nykyisellään tämä asenne luo enemmän esteitä yritystoiminnalle kuin se ehkäisee huonoa taloudenpitoa. Kepin ja löysän hirren sijaan yrittäjälle on tarjottava mahdollisuus uuteen alkuun. Tarvetta säilytysaikojen kohtuullistamiselle oli jo ennen koronaa; nyt tarve on huutava.

Nähdäkseni on koko Suomen etu, että yksityishenkilöiden ja yritysten maksuhäiriömerkinnät poistetaan luottotietorekisteristä viipymättä, kun velka on suoritettu tai vanhentunut tai velan peruste on poistunut. Maksuhäiriömerkinnän ei pidä olla rangaistus, vaan tiedonjyvänen.