Kokoomus järjesti vuoden 2020 sääntömääräisen puoluekokouksensa Porissa sekä lukuisissa paikallisissa etäpisteissä 4.-6.9.2020 koronatoimien vuoksi. Eniten kiinnostusta herättivät henkilövalinnat sekä tavoiteohjelma, jotka määrittävät kokoomuksen linjaa. Käyn tässä kirjoituksessa läpi omalta osaltani kiinnostavia seikkoja, jotka puhuttivat kansanliikettä ja määrittivät sen suuntaa. On hienoa, että moni lähinnä kokoomusnuorten ohjelmissa aikaisemmin ollut tavoite on vuosien aikana siirtynyt myös emopuolueen ohjelmaan. Se mikä ennen oli radikaalia, on nyt valtavirtaa.

Kokoomus lujitti sitoutumistaan länteen

Mediahuomiota kokouksessa saivat laajalti hyväksytyt tavoiteohjelmakirjaukset. Kokoomus päätyi äänestyksen myötä kannattamaan suomettumisen traumojen avointa käsittelyä vaatimalla ns. Tiitisen listaa sekä muita vastaavia historiallisia aineistoja julki. Kokouksen tahtotila tuki vankkaa otetta siihen, että kylmän sodan aikainen historiankirjoitus päästäisiin viimein kunnolla avaamaan, ja siten siihen tekemään rehellinen pesäero.

Tavoiteohjelmalisäys: ”... historiallisen itsetarkastelun vuoksi, Suomelle toimitettu Tiitisen lista ja muut vastaavat aineistot, on julkistettava”.

Samaan tematiikkaan liittyen oli hienoa, että puheenjohtaja Orpo julisti yksiselitteisesti kokoomuksen kannattavan Pohjois-Atlantin liiton eli Naton jäsenyyttä maamme sotilaallisen liittoutumisen ja puolustuskyvyn vahvistamiseksi. Puoluekokousväki palkitsi puheenjohtajan nato-linjauksen raikuvilla aplodeilla.

Me toimimme kansainvälisesti, niin että Suomi on tiivis osa Euroopan unionia ja aktiivinen YK:n jäsenmaa. Ja me kannatamme Suomen nato-jäsenyyden hakemista. (Petteri Orpo, videolla 38:20 alkaen)

Pesäero veikkausperheeseen ja monopoleihin

Iloitsin jo aiemmassa kirjoituksessa siitä, että kokoomuksen puoluehallitus tuki pokeri- ja vedonlyöntisivustojen ns. nettiblokin eli internet-sensuurin vastustamista. Tämä ei ollut sikäli itsestään selvää, koska Veikkauksen toisiaan suojeleva sisäpiiri on historian aikana ulottunut myös kokoomukseen. Sen nettiblokkiaikeiden tyrmääminen puoluekokouksessa yksimielisesti korostaa sitä seikkaa, että liika on liikaa. Olen myös ylpeä siitä, että rahapelihaittojen vähentäminen ja ehkäisy laitettiin ohjelmatyössä näyttävästi etusijalle. Jatkossa puolueen linjana on, että rahapeliautomaatit siirretään valvottuihin pelisaleihin.

Nettiblokit kytkeytyvät “tiedonvälityksen että elinkeinotoiminnan vapauteen, jotka molemmat ovat Kokoomukselle keskeisiä aatteellisia lähtökohtia”.

Omaa poliittista linjaani on kantanut jo pitkään terve kriittisyys ja epäluulo monopolien oikeutusta kohtaan. Siksi olen tyytyväinen siihen, että kokoomus tukee nyt myös tavoiteohjelmassaan Alkon monopolin hallittua purkamista ja alkoholin etämyynnin sallimista myös kotimaisille toimijoille. Tunkkaisen 70-lukulaisen valtiokapitalismin aika murtuu askel kerrallaan.

Tavoiteohjelma (s. 51): “Purkaisimme Alkon monopolin vaiheittain.”

Markkinaliberalismin riemuvoitto

Puoluekokouksessa ilahduttavaa oli nähdä markkinaliberalismin entistä vahvempi esiinmarssi. Kokoomus linjasi tavoiteohjelmassaan kannattavansa johdonmukaisesti pro market -linjaa, eli elinkeinotoiminnan perustumista vapaassa kilpailussa pärjäämiseen tukien sijaan. Tämä erottaa kokoomusta aikaisempaa enemmän suhteessa keskustaan tai demareihin, jotka usein ajavat valtiojohtoista teollisuuspolitiikka sekä erilaisia yritystukia. Pro market -linja pohjaa dynaamiseen markkinatalouteen.

Tavoiteohjelma, (s.50) : “Kannatamme pro market -linjaa. Elinkeinotoiminnan on perustuttava avoimessa kilpailussa pärjäämiseen.”

Tätä tavoiteohjelmakirjausta vasten olen vilpittömän iloinen, että jo pitkään tukemani Elina Lepomäki teki näyttävän sisäänmarssin varapuheenjohtajistoon. Hänet on jo pitkään tunnettu vapaan markkinatalouden majakkana suomalaisessa poliittisessa debatissa. Lepomäen päättäväinen nousu marginaalista valtavirtaan vuosien aikana viestii ennen kaikkea markkinaliberalismin riemuvoitosta kokoomuksen poliittisessa linjassa.

Kokoomus on aidosti koko maan puolue

Henkilövalinnat kokouksessa olivat minulle pääosin toivottuja. Tuin varapuheenjohtajavaalissa Antti Häkkästä ja Lepomäkeä, jotka tulivat valituiksi. Olen saanut työskennellä Häkkäsen kanssa niin KNL:n liittohallituksessa kuin eduskuntaryhmässä. Vuodet ovat vakuuttaneet minut siitä, että hänellä on erityinen kyky hahmottaa suomalaisen yhteiskunnan pitkän aikavälin menestystekijät kirkkaasti.

Harmikseni kuitenkin pitkäaikaisin kollegani Mari-Leena Talvitie ei saanut jatkokautta puheenjohtajistossa. Hänen sanomaansa joukkuepelaamisen merkityksestä tarvitaan seuraavan kahden vuoden aikana enemmän kuin koskaan omana aikanani puolueessa. Pohjoisen edustajan putoamista pois puheenjohtajistossa kuitenkin hyvitti se, että mainio Heikki Autto Lapista valittiin puoluevaltuuston puheenjohtajaksi.

Näin ollen onkin hienoa, että kokoomus on aidosti koko maan kattava puolue. Meillä on johtotehtävissä ihmisiä Itä-, Länsi-, Etelä- ja Pohjois-Suomesta. On maaseutumaisten kuntien edustusta, kuin myös ihmisiä suuremmilta paikkakunnilta. Kansanliikkeeseen mahtuu niin liberaaleja kuin konservatiiveja ympäri Suomen.

Uskon, että meillä on nyt erinomaisen hyvä joukkue hallituksen haastamiseen. En pidä poissuljettuna, että umpisurkea punavihreä hallitus kaatuu omaan mahdottomuuteensa jo kesken kautensa. Etenkin, kun keskustan eliitti asemoi itsensä viikonlopun puheenjohtajavalinnallaan maaseudun light-vihreiksi. Siksi on oltava hereillä jo nyt.