Puhe on pidetty Kempeleen kunnan itsenäisyyspäivän juhlassa 6. joulukuuta 2015 Kokkokankaan seurakuntakeskuksessa. 

Kunnioitetut sotiemme veteraanit,

Hyvät naiset ja herrat,

Hiljalleen taakse jäävä vuosi on jättänyt meille suomalaisille paljon hyviä muistoja. Mutta paljon myös sellaisia, jotka haluaisimme unohtaa ja jatkaa eteenpäin. Mielessämme on useita kysymyksiä, joista päällimmäisenä turvallisuus.

Viimeistään Pariisin tapahtumien myötä saatoimme huomata, ettei Eurooppa ole enää turvassa jihadistiselta ääri-islamilta. Suojelupoliisin mukaan jihadistit pyrkivät  värväämään myös Suomessa taistelijoita sota-alueille Irakiin ja Syyriaan. Samaan aikaan saamme lukea uutisista, että Turkin hävittäjä ampui alas ilmatilaansa loukanneen venäläisen rynnäkkökoneen – varoittaen sitä ennen kymmenen kertaa tuloksetta. Myös Suomessa tilanne vaikuttaa muuttuneen, sillä ilmatilaloukkauksia tehtiin viime vuonna ennätysmäärä. Puolustusministeriön mukaan kyse on tyypillisesti sotilaskuljetuskoneista.

Nämä ovat äärimmäisiä esimerkkejä siitä, miksi olemme pakotettuja palaamaan takaisin peruskysymysten äärelle. On sanomattakin selvää, että me suomalaiset olemme pieni ja rauhaa rakastava kansakunta. Toisaalta historia on opettanut meille karuimmalla mahdollisella tavalla, ettei toiveajatteluun ole varaa nopeasti muuttuvassa maailmassa. Suomi ajautui toiseen maailmansotaan heikosti varustettuna, koska päättäjämme eivät uskoneet sodan koskaan syttyvän.

Vaikuttaa siltä, että kansainvälisissä suhteissa kunnioitusta on lähdetty jälleen tavoittelemaan voimalla ja pelolla. Tästä syystä on suomalaisten turvallisuuden kannalta välttämätöntä, että varaudumme pahimpaan ilman toiveajattelua. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi terrorismin torjumiseksi meidän tulee antaa poliisi- ja tiedusteluviranomaisille laajemmat mahdollisuudet toimia. Se edellyttää tiedustelun resurssien vahvistamista ja tiedustelulain hyväksymistä.

***

Arvostetut sotiemme veteraanit!

Sisu, yrittäminen ja usko hyvään kantavat pitkälle, on kyse sitten hyvinvoinnin ylläpitämisestä, taloudellisista haasteista tai vapauden puolustamisesta. Meille on kunniatehtävä pitää huolta ja kantaa vastuumme sotiemme veteraanien hyvinvoinnista ja hyvästä elämänlaadusta aina viimeiseen iltahuutoon asti. Kiitos siitä, että olette kanssamme jakamassa tämän arvokkaan päivän.

Vuosi sitten itsenäisyyspäivänä saimme tutustua sotaveteraani Hannes Hynöseen, joka sulatti monien sydämet. Ensi kuussa Hynönen olisi täyttänyt kunniakkaat 103-vuotta. Kaikkien suruksi saimme kuitenkin lukea, että hän menehtyi viime maanantaina – talvisodan alkamispäivänä 30. marraskuuta. Viimeisessä haastattelussaan ennen sairaalaan joutumista Hynönen jätti meille selkeäsanaisen viestin toteamalla, että: “viime kädessä Suomen turvana on puolustusliitto NATO ja Jumala”.

Sodan pelot nähneen ja tuskat kokeneen miehen sanoma on syytä ottaa vakavasti. Etenkin aikana, jolloin eurooppalaista vakautta ja rauhaa on loukattu toistuvasti. Kysymys on nyt siitä, että löytyykö meiltä päättäjiä, jotka ovat valmiita tekemään oikeat ja kaukokatseiset ratkaisut uskottavan puolustuskyvyn turvaamiseksi.

***

Hyvät ystävät!

Olen edellä pyrkinyt muistuttamaan, ettei kansallista turvallisuutta tule koskaan ottaa annettuna tai perustaa toiveajatteluun. Sen eteen on tehtävä yhdessä töitä ja uhrauksia niin arkielämässä kuin valtakunnan päätöksenteossa. Aivan kuten menneet sukupolvet ovat tehneet uhrauksia, jotta me saisimme syntyä itsenäiseen Suomeen eläen turvassa keskittyen yhteiskuntamme, perheemme ja itsemme kehittämiseen. Tämän tiedostaminen herättää meissä sotien jälkeisissä sukupolvissa syvää kiitollisuuden tunnetta. Kiitollisuus pitää näkyä myös teoissamme, joihin meillä on velvollisuutemme ja se täyttää mielemme sekä sydämemme erityisesti tänään.

Näillä sanoilla haluan toivottaa kaikille arvokasta ja hyvää itsenäisyyspäivää!