Julkaistu ensimmäisenä Verkkouutisten blogissa
Viimeisen kymmenen vuoden aikana teollisuuden investoinnit ovat olleet vain yhtenä vuotena suuremmat kuin niiden poistot. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen teollisuutta vaivaa näivettymisen tie. Sanna Marinin hallitusohjelmassakin sana teollisuuspolitiikka mainitaan vain kerran ja silloinkin EU-tasolla.
Teollisuuspolitiikan perimmäisenä tarkoituksena on varmistaa ja parantaa teollisuuden kilpailukykyä. Suomen teollisuuspolitiikassa on ollut kaksi historiallista harhaa kilpailukyvyn kannalta: Neuvostoliitto ja Nokia. Neuvostoliiton aikana tuotteiden laatukriteereistä ei tarvinnut pitää merkittävissä määrin kovin hyvää huolta. Nokia taas oli niin poikkeuksellisen suurta ja ainutlaatuista, että kilpailukyvystä huolehtiminen myös muilla aloilla jäi huomaamatta.
Teollisuuspolitiikan täytyy olla pitkäjänteistä, ennakoivaa ja yli hallituskausien kestävää. Realistista teollisuuspolitiikkaa ei ole se, että pääministeri Marin spekuloi milloin olisi oikea aika sulkea kannattamaton paperitehdas tai se, että pääministeri määrittää itse mitä taloustermi kannattavuus tarkoittaa.
Teollisuusyritykset, isot ja pienet, määrittävät itse liiketaloudellisin perustein milloin kannattaa investoida ja milloin ei. Valtiovallan tehtävä on luoda tähän yhteiskuntaan sellainen toimintaympäristö, joka saa teollisuuden investoimaan ja sitä kautta parantamaan työllisyyttä ja julkistalouden rahoituskertymää.
Suomen kilpailukyvyn yksi pääongelmista on työmarkkinajärjestöjen ylivalta, jonka myötävaikutuksella työmarkkinoista on muodostunut jäykkä ja muutoskyvytön. Hieman aikaisemmin tänä vuonna Metsäteollisuus päätti tehdä oman ratkaisunsa ja irtisanoutui keskitetyistä neuvotteluista ja työehdoista sopiminen siirtyy jatkossa paikallistasolle. On ymmärrettävää, että siirtämällä neuvotteluvastuu yrityksille alan keskuudessa halutaan parantaa metsäteollisuuden kilpailukykyä. Yrityksillä on hyvin erilaisia tarpeita, ja ne ovat eri kilpailutilanteessa olevia ja erikokoisia.
Metsäteollisuus katsoo, että Suomessa on kyseisellä toimialalla paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Potentiaalin hyödyntäminen ei kuitenkaan onnistu katsomalla hallituksen tavoin peräpeiliin. Suomessa on maailman parhaimpia koulutusjärjestelmiä monilla koulutuksen eri tasoilla. Koulutettujen, ahkerien ja eteenpäin suuntaavien ihmisten avulla saamme metsistämme enemmän irti maailmassa, joka menee yhä kauemmaksi fossiilisista raaka-aineista. Suomalainen puu on useiden hyödykkeiden materiaalina kiistattomasti ympäristöystävällisempi, kuin sen kanssa kilpailevat materiaalit.
UPM-Kymmenen suunnitteleman miljardin euron biojalostamon yksi mahdollinen investointipaikka on Kotka. Tämä investointi on vaarassa mennä muualle mikäli Marinin hallituksen teollisuuspolitiikka epäonnistuu yli hallituskausien mittaisessa luottamuksen herättämisessä. Pääministeri Marin toistelee yritysten yhteiskuntavastuuta, mutta mikä on hänen oma yhteiskuntavastuunsa yritysvastaisen ilmapiirin luomisesta yhteiskuntaan?
Muitakin itseaiheutettuja ongelmia löytyy. Marinin hallitus korotti kuluneen kesän lopulla dieselin hintaa siten, että kuljetuskustannukset kasvavat jopa 80 miljoonalla eurolla. Tämä jos mikä on myrkkyä suomalaisten yritysten kilpailukyvylle. Toki jotain hyvääkin löytyy. Esimerkiksi teollisuuden sähkövero lasketaan EU:n minimitasolle.
Koska kaikkiin ongelmiimme emme voi itse vaikuttaa, kuten pitkiin etäisyyksiin markkinoista ja sitä myöten pitkistä logistiikkaketjuista, niin meidän tulee vaikuttaa entistäkin päättäväisemmin niihin asioihin, joihin voimme omilla toimillamme vaikuttaa.
Teollisuuspolitiikka on myöskin mitä parasta aluepolitiikkaa. Teollisuus jakaa vaurautta työpaikkoineen tasaisesti ympäri Suomen, koska teolliset tuotantolaitokset sijaitsevat yleensä kehäkolmosen ulkopuolella. Tätä taustaa vasten on perin omituista, että keskustakaan ei näe tällaista hyvinvoinnin tuovaa teollisuuspolitiikkaa kuin yhden sanan arvoisena Marinin hallitusohjelmassa.
Suomalaisen teollisuuden suuri rakennemuutos on jo täällä. Määrätietoisemmalla teollisuuspolitiikalla saisimme siitä kaiken irti. Koulutetut työntekijämme luovat hyvän pohjan olla edelläkävijöitä ympäristöystävällisessä teollisuudessa ja esineiden internetissä kestävämmän ja turvallisemman maailman puolesta.
