Julkaistu Kalevassa 30.6.2021

Marinin hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus sai poliittisen erävoiton viime viikolla, kun se laajasta kritiikkstä huolimatta hyväksyttiin eduskunnan äänestyksessä.

Punavihreän vasemmistohallituksen läpirunnoma uudistus on monin osin keskeneräinen, eikä se tuo välittömiä terveystuloksia tai edistä ihmisten nopeampaa hoitoonpääsyä. Nyt valituilla keinoilla järjestelmän korjaaminen tulee kestämään vielä vuosia. Vaikuttaa siltä, että sote-uudistuksesta itsestään on tullut potilas, jota poliitikot yrittävät tekohengittää ideologian voimalla.

Terveydenhuollon perusongelma ei ole poistunut mihinkään. Suomalaisille karttuu vuosittain enemmän ikää ja iän tuomia vaivoja, eikä alati kallistuvien hoitojen kustantamista varten synny tarpeeksi isoja ikäluokkia. Koronapandemia on myös kasvattanut ihmisten hoitovelkaa entisestään. Ratkaisuksi hallitus tarjoaa ideologisia lääkkeitä: hallinnon uudelleenjärjestelyä, päätösvallan keskittämistä pieniltä kunnilta isoille ja esteitä sairaanhoitopalveluiden kilpailulle. Lisäksi hallitus edistää päättäväisesti uutta ahkeruuden haittaveroa, eli maakuntaveroa, joka kiristäisi maamme kokonaisveroastetta ja heikentäisi edelleen työnteon kannustimia.

Neuvostoliitossa oli tyypillistä, että maan poliittinen johto oli uudistavinaan järjestelmää paremmaksi ja kansa oli uskovinaan järjestelmää parantaviin uudistuksiin. Onneksi meillä kansa näkee politrukkien juhlapuheiden läpi. Esimerkiksi Kempeleessä, Limingassa tai Raahessa on täysin aiheellista pelätä uudistuksen heikentävän jo toimivia kuntakohtaisia terveydenhuollon ratkaisuja.

Pelkän hallintouudistuksen sijaan aidosti paremman muutoksen nykyiseen järjestelmään olisi tuonut säännönmukainen palveluseteleiden käytön lisääminen. Tarvetta olisi erityisesti perusterveydenhuollossa, mihin aiempi hallitus jo yritti tuoda ratkaisua valinnanvapauden muodossa. Nopea hoitoonpääsy perusterveydenhuollossa on yksi ratkaisu erikoissairaanhoidon kustannuspaineiden hallinnassa. Tämän ovat osoittaneet monet yksityiset ja julkiset ulkoistukset ja pilotit.

Vaikuttaa siltä, että sote-uudistuksessa on myös unohdettu potilaiden aika ja sille annettu inhimillinen sekä taloudellinen arvo. Uuden sote-ratkaisun, kuten vanhankin ominaisuuksiin kuuluu se, että potilaan jonottamisesta koituvalle ajalle ei lasketa todellista arvoa. Potilaille se on erityisen arvokasta, sillä se mitataan kivuissa, vaivoissa ja menetetyissä mahdollisuuksissa.

Tulevia hallituksia odottaa valtava sote-työmaa. Terveydenhuoltoa on ohjattava pois hallintoharjoituksesta ja kohti tilannetta, jossa maksetut verorahat tuottavat jonojen ja hallinnon sijaan terveitä ihmisiä.