Julkaistu Kaleva median paikallislehdissä 28.6.2023

Hallitusneuvottelut saatiin monien eri vaiheiden jälkeen päätökseen 15. kesäkuuta. Ohjelman työllisyys- ja taloustoimet ovat herättäneet runsaasti keskustelua. Hyvinvointiyhteiskuntamme peruskivet maa- ja metsätalous ovat kuitenkin jääneet vähemmälle huomiolle. Pääministeri Petteri Orpon hallitus tunnistaa kummankin merkityksen Suomelle. Koko hallituksen tavoitteena on vahvistaa maatalouden kannattavuutta ja kansallista metsäpolitiikkaa.

Maatalouden saralla puututaan niin pitkäaikaisiin kuin välittömiin ongelmiin. Vuosikymmeniä vallinnutta kannattavuusvajetta paikataan useilla elintarvikemarkkinan epäkohtiin kohdistuvilla toimilla. Elintarvikemarkkinalakia muutetaan, markkinan toimintaa valvovan viranomaisen oikeuksia lisätään ja elintarvikeketjun sisäisiä hintatietoja avataan. Hallitus sitoutuu ja toteuttaa maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien parlamentaarisen eli kaikkien eduskuntapuolueiden yhteisen arviontiryhmän suositukset, joilla vahvistetaan alkutuottajan asemaa ja elintarvikemarkkinan oikeudenmukaista toimintaa.

Hallitusohjelman lukupuolella merkittävä lisäys on maatalouden tasausvaraus, jota korotetaan 25 000 euroon. Tasausvaraus on maatalousyrittäjän verovähennys, joka on tarkoitettu investointeja varten. Vähennys auttaa myös reagoimaan äkillisiin ongelmiin, kuten vaikeisiin sääolosuhteisiin tai tuotantopanosten kallistumiseen. Molemmat ovat viheliäisen tuttuja vieraita suomalaiselle maatalousyrittäjälle.

Hallituksen tavoitteena on luoda mahdollisuus kannattavalle maataloudelle. Silloin maatalousyrittäjillä on paremmat mahdollisuudet kerryttää kassaa, jolla voidaan reagoida vääjäämättömän muutoksiin ja jopa ennaltaehkäistä niiden syntymistä.

Metsäpolitiikassa ohjakset pidetään tiukasti kansallisissa käsissä, kun ollaan maan rajojen ulkopuolella, ja rajojen sisällä taas metsänomistajien hyppysissä. Suomen metsiä ei ole tarkoitettu helpottamaan omat metsänsä hakanneiden Euroopan maiden ilmasto-omatuntoa.

Hallituksella on yhtenäinen ja vahva ymmärrys siitä, että suomalaiset metsänomistajat tietävät itse parhaiten mitä metsillään tekevät. Metsänomistaja siis päättää, olipa kyse hakkuutavasta tai vapaaehtoisista suojelutoimenpiteistä.

Metsänomistajilla on myös oikeus saada maastaan asianmukainen eli täysimääräinen korvaus maansa arvosta, jos sitä lunastetaan esimerkiksi energiantuotannon tarpeisiin. Siksi hallitus päivittää 1970-luvulta peräisin olevaa lunastuslakia tulevan neljän vuoden aikana.

Maa- ja metsätalouden osiossa painotetaan yhteisen linjan tärkeyttä. Kuluneen neljän vuoden aikana oli toistuvia ongelmia siinä, että maan hallitus oli yhtä aikaa montaa mieltä ja usein vielä myöhässä erimielisyydessään. Hallituksen eripura ei ollut suomalaisille eduksi, koska maa- ja metsätaloutta koskevia säädöksiä ja hankkeita tulee Euroopan unionista jatkuvasti. Esimerkiksi pelkästään uuden CAP:n eli yhteisen maatalouspolitiikan valmistelu aloitettiin välittömästi, kun uusin versio astui voimaan. Tästä syystä on tärkeää, että maamme puhuu unionissa yhteen ääneen ja hyvissä ajoin.

Tehtävälista on mittava ja jokainen ministeriönala vaatii uudistumista varten aikaansaavan ja tomeran ministerin. Maa- ja metsätalous ei tästä eroa. Edellytykset kaivatuille uudistuksille ovat kuitenkin ministeristä riippumatta kohtuulliset. Koko hallitus nimittäin katsoo peltoja ja metsiä samansuuntaisin ajatuksin. Maatalousyrittäjän ja metsänomistajan paras juhannusterveinen, jollei sateita lasketa, saatiin todennäköisesti Säätytalon neuvotteluista.